Edustusvaatteita ja kielimuuria

Kylläpä on kiireinen viikko takana! Oon ollut aivan poikki. Eniten on työllistänyt koulun esiintyminen messuilla Bangkokissa loppukuusta (mainitsin tästä edellisessä kirjoituksessani), jota varten ollaan juostu ympäri Pattayaa etsimässä juhlavaatteita lapsille.

Messuille tarvitaan pojille mustat suorat housut ja mustat juhlakengät ja niissä onkin riittänyt päänvaivaa, kun mistään ei tunnu löytyvän. Aikuisille kyllä on, mutta ei kouluikäisille lapsille. On kierretty äitien kanssa valtava määrä kauppoja ympäri kaupunkia useana päivänä ja suurimman työn teki kyllä Anne T joka kävi itsekseenkin kaikille tarvikkeita etsimässä, kiitos siitä! Miten täältä onkin niin käsittämättömän vaikea löytää koskaan mitään tarpeellista.

Rasmukselle ostin aikuisten osastolta housut, jotka ovat hiukan liian isot vyötäröltä ja pitkät lahkeista. Yritetään selvitä vyöllä ja lahkeita kääntämällä. Juhlakengätkin löytyi lopulta. Lukalle ei löytynyt kaupoista yhtään mitään, joten lopulta päädyttiin teettämään housut räätälillä. Samanhintaiseksi tulivat kuin Rasmuksen housut + vyö, eli olisi vaan pitänyt heti teettää Rasmuksellekin räätälillä oikean kokoiset housut... Juhlakenkiä Lukalle ei löytynyt mistään, joten ostettiin mustat tennarit. Saavat nyt kelvata Thaimaan prinsessallekin. Paidat onneksi tulee koulun kautta niin niitä ei tarvitse etsiä.

Tämän lisäksi jouduttiin vielä viikolla kiertämään kauppoja etsien Rasmukselle ja Lukalle uusia sandaaleita kun vanhat alkavat hajota ja jäädä pieneksi. Haussa oli nimen omaan sellaiset, joissa on kärki ummessa että niillä voi mm. pelata futista. Eikä vaan löydy mistään! Tai löytyi, urheilukaupassa kyllä olisi hintaan 100-150 euroa mutta en todellakaan aio maksaa sandaaleista niin paljon. Kyllä tää Thaimaa on halpa maa... Rasmukselle löytyi lopulta sandaalit Crocs-liikkeestä mutta sielläkään ei ollut Lukan kokoa. Etsintä siis jatkuu. Saatiin kuitenkin uudet perus-crocsit samalla molemmille.

Vaaterallin lisäksi on ollut paljon muitakin hoidettavia asioita, mm. tärkeitä puheluita, keskustelua koululla, päiväkotipaikan etsimistä Milolle Suomeen (ahdistavaa miten Suomeen paluu lähestyy) ja asunnon etsimistä ystävälle joka tulee huhtikuussa täällä käymään (asunto onneksi löytyi tosi helposti).

Tällä viikolla on tullut moneen kertaan taas törmättyä paikallisten huonoon kielitaitoon ja miten vaikea on välillä saada viestiä perille. Paras esimerkki oli ehkä torstaina, kun päätin Milon kanssa lähteä käymään Central Marina -ostoskeskuksessa, jossa en ole aiemmin käynyt. Kerroin taksitolpalla minne haluan ja taksi lähti meitä viemään. Kuski ei selkeästi sitten ymmärtänyt yhtään englantia.

Tiesin ostoskeskuksen sijaitsevan keskustan 2. kadulla ja ihmettelinkin kun kuski lähti kaartelemaan jonnekin muualle. Ajattelin, että yrittää varmaan välttää ruuhkat ja menee jotain kiertotietä. Lopulta tuski kurvasi mulle tuntemattoman Big C -kaupan eteen (paikallinen Prisma) ja sanoi että ollaan perillä. Ihmettelin ja yritin kysyä kuskilta ollaanko Central Marinassa. Hän vaan nyökytteli että yes yes. Tiesin että myös sen yhteydessä on Big C ja ajattelin, että ehkä tämä sitten on oikea paikka ja ostari on ruokakaupan takana. Jäätiin pois kyydistä ja kuski antoi numeronsa että voin soittaa hänet hakemaan.

Sisälle mentyä totesin, että ei tässä kyllä mitään ostoskeskusta ole. Yritin kysellä pikkukojujen myyjiltä Marinaa mutta kukaan ei tajunnut mitään ja osoittelivat jokainen eri suuntaan (mm. yläkertaan).

Soitin sitten kuskin takaisin ja ymmärsi jopa tulla. Selitin että väärä paikka. Etsin puhelimesta kartan ja näytin että Central Marina on 2. kadulla (toinen keskustan pääkaduista), kerroin myös mitä siinä on lähellä. Kuljettaja innostui että “Yes, Big C Pattaya Nua!”. Eli luuli edelleen että haluan johonkin Big C:hen. Yritin vääntää rautalangasta että en halua Big C:hen ollenkaan.

Lähdettiin sitten ajamaan jonnekin umpimähkään ja tajusin ettei kuski tajua vieläkään. Soitin Samulille, joka onneksi tiesi mikä 2. katu on thain kielellä. Se auttoi. Kaivoin vielä netistä kuvia ostarista ja lopulta löysimme perille. Huvittavinta oli se, että kuljettaja kurvasi Marinan pääoven ohi ja ajoi sen takana olevan Big C:n eteen. Totesi iloisena Big C:tä osoittaen että “Same same!”, eli luuli mun edelleen haluavan Big C:hen ja ihmetteli varmaan miksei edellinen kelvannut... Hymyilin vaan että kiitos. Kyllä tää tilanne taas kerran jo naurattikin.

Marina oli pieni paikka eikä sieltä löytynyt mulle mielenkiintoisia kauppoja. Mutta ilmainen leikkipaikka löytyi Milolle ja sen takia kannatti jo tämä vaiva nähdä, että tunti seikkailtiin ristiin rastiin hikisessä taksissa ympäri Pattayan katuja. :D

Miehet voivat ottaa aurinkoa naisten shoppaillessa.

Rasmus meni perjantaina Vennille yökylään ja päätettiin viedä Luka vihdoin kokeilemaan kartingia (Rasmus on käynyt täällä kerran ja Suomessa kerran). Seuraksi lähtivät Kalle ja Jatta. Hyvin meni ajelut ja kivaa kuulemma oli! Milolle oli onneksi radan vieressä pieni leikkipaikka jossa viihtyi isoveljen ajellessa.

Luka ja Kalle.

Vähän jännittää.

Kalle, Luka ja Samuli lähtövalmiina.

Siellä sitä mennään.

Luka ja Samuli.

Luka ja Kalle.

Hyvin meni.

Milokin pääsi ajamaan autolla.

Lauantaina mun ja Anne T:n oli tarkoitus lähteä lasten kanssa Sattahipiin armeijan rannalle. Tälle rannallehan yritettiin jo syksyllä, mutta päädyttiin silloin väärälle rannalle. Matka kesti vajaan tunnin ja kun lopulta oltiin perillä, niin alkoi sataa aivan kaatamalla. Ei siis ehditty edes autosta ulos. En tiedä mikä kirous näissä meidän yhteisissä vapaa-ajan puuhissa nyt on kun sade sattuu aina niille päiville. Saatiinpa ainakin hyvät naurut. Ei muuta kuin nokka takaisin kohti Pattayaa. Käytiin Annella vaihtamassa vaatteet ja suunnattiin Harboriin.

Kaunis rantasää.

Lapset ehtivät tehdä vaikka mitä sen 10 minuutin aikana mitä Annella seisahdettiin.

Harboriin oli avattu uusi Laser Battle -paikka, jonne osa lapsista halusi mennä. Niinpä jakauduttiin, Anne T vei laserporukan sotimaan ja mä vein osan lapsista Harbor Landiin. Muut tulivat sitten sinne perästä. Lapsilla oli hauskaa ja se on pääasia. Harbor on kyllä kiva paikka, siellä kun on saman katon alla niin monta sisäpuuhapaikkaa lapsille ja koko ajan aukeaa lisää (nyt mm. luistelukenttä, lumimaa ja rullaluistelurata).

Venni, Rasmus, Sinna ja Peetu odottavat omaa vuoroaan.

Valmiina taisteluun.

Milo pelaa.

Harbor Land on paikallinen Hop Lop, joten tekemistä riittää. Käsittämätöntä kyllä, kaikki lapset istuivat paikallaan värittämässä! Eivät tietenkään koko aikaa, mutta hämmästyttävää kuitenkin.

Thaimaassa on aina todella paljon henkilökuntaa kaikkialla ja tämä kuva kuvastaa sitä määrää hyvin. :D 

Illan lopuksi kurvattiin Candyland-karkkikaupan kautta kotiin, kotona oltiin vasta 21:30 aikoihin. Rasmus meni taas Vennille yöksi ja sovittiin että on suoraan maanantaihin saakka, eli yhteensä siis kolme yötä peräkkäin.

Sunnuntai otettiin rauhallisesti hullun viikon jälkeen. Uintia, hierontaa ja kotoilua. Luka vietti aikaansa Kallen kanssa. Tästä sitten uusin voimin uuteen viikkoon.

Yöhieronnassa ja vesipuistossa

Viikko vierähti tutuissa puuhissa. On uitu, nautittu auringonpaisteesta ja vietetty aikaa ystävien kanssa. Samuli on vieny omia ja muiden poikia pelaamaan futista. Ostoksilla on kierrelty etsimässä tarpeellisia hankintoja, kuten uusia sukellusrenkaita pöllittyjen tilalle (kyllä, joku pölli ne altaalta) ja uusia kenkiä pojille. Luka oli yhtenä päivänä mun mukana hieronnassa ja tykkäsi kovasti, jos sen saisi vaikka jatkossa houkuteltua useamminkin mukaan.

Milo sai ensimmäisen värityskirjansa. Mikä riemu!

Isommat oppilaat pitivät koulussa sanasanelua pienemmille oppilaille.

Rantafutista liikuntakerhossa.

Maanantaina koululla oli vanhempainilta (ensimmäinen koko kouluvuonna). Koulun oppilaat on kutsuttu esiintymään Bangkokin kansainvälisten kirjamessujen avajaisiin, jossa Suomi on tänä vuonna kunniavieraana 100-vuotisen itsenäisyytemme kunniaksi. Vanhempainillassa pohdittiin tämän vierailun toteutusta, kuten mm. lasten asuja. Pukukoodi on tiukka, koska avajaisissa vierailee myös Thaimaan prinsessa. Moni asia jäi vielä auki selvittelyiden vuoksi.

Torstaina olin viettämässä päivää Milon kanssa Anne H:n kattouima-altaalla. Illalla lähdin Anne T:n ja Anne H:n kanssa viettämään meidän kolmen perinteistä naisten iltaa. Tällä kertaa käytiin ensin syömässä Beefeaterissa, jota on kehuttu ja jonne oon halunnut jo pitkään. Paikka on hintavampi, esim. mun pippuripihvi maksoi noin 20 euroa. Mutta kyllä olikin hyvää! Ekaa kertaa sain Thaimaassa hyvän pihvin, thaimaalaiset ei meinaan osaa tehdä pihvejä. 

Anne H:n altaalla.

Beefeaterin pippuripihvi.

Syömisen jälkeen istuskeltiin iltaa useammassa eri paikassa. Puolenyön jälkeen saatiin loistava idea mennä jalkahierontaan. Harvoin sitä tulee yöaikaan hieronnasta nautiskeltua, mutta Pattayalla sekin on mahdollista. Lopuksi vielä käveltiin Walking Streetin läpi. Siellä näkyi useampia pikkulapsia siihen aikaan yöstä, mikä suretti. Eräänkin ravintolan edessä istui pieni tyttö eväidensä ja lelujensa kanssa. Odottikohan äitiä töistä? :(

Perjantaina Rasmus meni Vennin luokse yökylään ja me vietettiin rauhallinen koti-ilta. Pelailtiin Lukan kanssa mm. Skip-boa parvekkeella. Rasmus oli päässyt ajamaan kartingia.

Lauantaina toteutui vihdoin Rasmuksen ja Lukan pitkäaikainen toive kun mentiin Cartoon Network Amazone -vesipuistoon. Pojat on toivoneet pääsevänsä sinne alkusyksystä asti ja aina se on lykkääntynyt. Ensin odotettiin että sadekausi loppuu ja on varmasti aurinkoiset ilmat, sitten on ollut koko ajan jotain muuta menoa tai joku sairaana. Vesipuisto on sen verran kallis, että siellä ei raaski montaa kertaa käydä (sisäänpääsy on noin 50 euroa henkilöltä, kyllä täällä Thaimaassa on halpaa. :D ).

Milon jätin kotiin Samulin kanssa, että pääsen itsekin laskemaan liukumäistä. Seuraksi vesipuistoon saimme Anne T:n ja Anne H:n lastensa kanssa. Kavereita siis riitti.

Vesipuistoon lähtiessä näytti siltä, että pian alkaisi sataa ja ukkostaa. Mietin ettei voi olla näin huono tuuri, kun taas on aurinko paistanut kuumasti ihan joka päivä muuten. Hetken aikaa mietittiin uskaltaako lähteä ollenkaan ettei ukkonen pilaa päivää, mutta ei haluttu siirtää enää yhtään tätä odotettua päivää. Onneksemme sade kiersi vesipuiston.

Päivä meni yhdessä hujauksessa ja tekemistä riitti. Rasmus ravasi vesiliukumäissä kavereiden kanssa ja Luka viihtyi etenkin aaltoaltaassa ja virrassa jossa kellutaan donitseilla. Lukan harmiksi kaikki liukumäet oli putkiliukumäkiä joista se ei tykkää, mutta onneksi siellä oli paljon muutakin. Mm. surffaustakin pääsi kokeilemaan.

Sirkustemppujakin pääsi harjoittelemaan.

Itse ajattelin ennen vesipuistoon menoa, että saan sitten ottaa aurinkoa rauhassa kun Milo ei ole mukana ja isommilla pojilla on seuraa. Kertaakaan en sitten istunut alas aurinkotuoliin, jonka varasin heti puistoon mennessä. :D Tekemistä oli niin paljon. Hauska päivä oli.

Väsyneet lapset pitkän päivän jälkeen.

Uintia, ystäviä ja eläintarhaa

Talviloma loppui ja isot pojat palasivat koulunpenkille. Lukujärjestys vaihtui taas (täällä vaihtuu useamman kerran vuodessa). Nyt koulua on kaikkina päivinä klo 9-13:30 paitsi perjantaisin koulu päättyy jo klo 13. Harrastuskerhoista jatkuu enää torstain liikuntakerho. Koko talven kestänyt liikuntateema koululla jatkuu maaliskuun loppuun saakka eli liikuntaa on koulussa edelleen päivittäin mikä on ihan huippujuttu. Maaliskuun jälkeen liikunta vähenee koulussa, koska täällä alkaa olla niin kuuma että liikkuessa pökertyy. Nyt koulussa on myös lähes päivittäin lukutunti. 

Sesonkilapset palailevat pikkuhiljaa Suomeen (mm. Oskari oli nyt vikaa viikkoa koulussa), mikä kertoo sen että vuosi lähenee loppuaan. Voi haikeus.

Koko koulun väki. Kuva on otettu ennen talvilomaa ja kokoonpano on tästä taas jo muuttunut.

Matikan tunti. Mitataan luokkakaveria (tässä tapauksessa omaa veljeä).

Tässä puolestaan mitataan matkaa ja aikaa ja selvitetään nopeutta. Oppituntien ei tarvitse olla tylsiä.

Kevät tosiaan tekee tuloaan vauhdilla täälläkin, mikä tarkoittaa koko ajan kuumempia päiviä. Sen huomaa siitäkin, miten ahkerasti on tullut tällä viikolla uitua.

Heti maanantaina oltiin koulun jälkeen Jatan ja lasten kanssa pari tuntia altaalla. Niin ihanaa kun voi taas nauttia auringonpaisteesta altaalla!

Tiistaipäivä meni vauhdikkaasti. Aamupäivällä pakenin tuttuun tapaan siivoojaa Jatan luokse ja siellä vierähtikin mukavasti parituntinen. Juuri kun lähdin kotiin, tuli Anne T:ltä kutsu lähteä lounaalle ja kyllähän mulle aina lounasseura kelpaa. Käytiin Wooden Boxissa, jossa en ole aiemmin käynytkään. Siellä sai itse valita listasta haluamansa ainekset salaattiin ja kyllä olikin herkullinen ja iso annos!

Lounaalta riennettiin koululle lapsia vastaan ja karjalanpiirakoita ostamaan. Eräiden oppilaiden äiti on alkanut käydä koululla viikoittain myymässä karjalanpiirakoita ja lihapiirakoita ja ai että kun ovatkin hyviä.

Koulun päätyttyä otettiin uusintana Lukan synttärijuhlien uintiosio, edellisen kerran kun se meni mönkään ukkosen takia. Tälläkin kertaa uinti loppui lyhyeen, kun talossamme asuvan venäläisen perheen poika kakkasi altaaseen... Miten ihmeessä Lukan juhlilla voi olla tällainen tuuri? Itse olin juuri tapauksen aikaan käymässä sisällä, mutta lapset kertoivat että vanhemmat olivat vaan nostaneet lapsensa pois altaasta ja luikkineet tiehensä, jättäen pökäleet altaan pohjaan. Marssin toimistolle ilmoittamaan asiasta ja lupasivat hoitaa asian. Kyselin että miten, niin kuulemma allasta ei tyhjennetä, vaan pökäleet imuroidaan pois ja heitetään vähän lisää myrkkyjä veteen. Kuulostaa hirveän kivalta, varsinkin kun vei tunteja ennen kuin kukaan tuli allasta katsomaan ja pökäleet oli ehtineet jo liueta veteen... Ei sitten tehnyt muutamaan päivään mieli uida omassa altaassa.

Keskiviikkona mentiinkin sitten Jatan ja lasten kanssa pokkana uimaan meidän naapuritalon altaalle. Meidänkin altaalle aina tulee ulkopuolisia uimaan, niin ajateltiin että kokeillaan nyt mekin, kun kerran omassa altaassa ei voi uida. Ihan kivaa vaihtelua. Lapset olivat kyllä sitä mieltä, että oma allas on kivempi.

Illalla lähdin extempore Anne H:n kanssa leffaan katsomaan Fifty Shades of Greyta. Samuli jäi kotiin viiden lapsen kanssa, kun Kalle ja Ninnikin tulivat meille. Edellisenä päivänä taas Kalle ja Oskari olivat meillä “synttäreiden” jälkeen. Tällä viikolla onkin poikien kavereita täällä kotona riittänyt ja kiva niin! Kalle varsinkin on vieraillut lähes joka päivä. :) Antaa poikien nyt nauttia kun kerrankin asuu kaveri samassa talossa, Suomessa kun ei naapurustossa asu kavereita.

Torstain otin huilailun kannalta kahden puuhakkaan päivän jälkeen. Samuli vei Lukan illalla harjoittelemaan capoeiraa ja heittelemään frisbeetä.

Perjantaina oli koulun retkipäivä, joka kohdistui tälläkin kertaa Pattaya Parkin vesipuistoon. Menin myös Milon kanssa sinne uimaan. Koululaisilla oli ensin ohjattua uintia ja tämän jälkeen vapaata uintia. Illemmalla Samuli vei Rasmuksen, Lukan ja Kallen pelaamaan futista.

Viestikilpailu alkamassa.

Rasmus kauhoo menemään.

Lukan ja Vennin tiukka taistelu.

Lauantaina lähdetiin Khao Kheowin eläintarhaan, jossa ollaan käyty kerran aikaisemminkin alkusyksystä. Tällä kertaa varattiin enemmän aikaa ja ehdittiin kierrellä monia paikkoja jotka viimeksi jäi näkemättä. Näin mm. ekaa kertaa elämässäni koalan. Luka pääsi taas ihastelemaan lempieläimiään virtahepoja ja tällä kertaa pojat pääsivät syöttämäänkin niitä. Virtahevot odottivat suu auki, että ruokaa heitellään suoraan kitaan. :) Virtahevon äänikin kuultiin, enpä ollut ennen tiennyt miten ääntelevät. Toki myös muitakin eläimiä päästiin tälläkin kertaa syöttämään.

Herkkukassi eläimille.

Virtahepo kerjäämässä ruokaa.

Pojat syöttämässä virtahepoja.

Eipä tuo köysi hirveästi kenguruja pidättele. :) 

Koala. <3

Erikoisen värisiä apinoita.

Tapiiri.

Milo ja joku otus.

Uusi ystävä olisi kovin mielellään maistanut Milon keksiä.

Riikinkukko puussa.

Maisemaa eläintarhasta.

Eläintarha on todella iso ja se kierretään golf-autolla. Aina halutessaan voi auton pysäyttää ja käydä katselemassa eläimiä.

Se on täällä Thaimaassa ihanaa, miten eri tavalla pääsee eläinten lähelle ja syöttämään niitä, ihan kaikkialla. Meidän pojat tykkää tosi paljon, Milo varsinkin on innoissaan. Enkä tarkoita nyt mitään huumattuja eläimiä. Tämä Khao Kheow on mielestäni erittäin hyvä eläintarha. Eläimillä on paljon tilaa liikkua ja niistä pidetään selvästi hyvää huolta, eivätkä ole yhtään levottoman ja hermostuneen oloisia kuten monissa muissa paikoissa. Täällä ei myöskään saa kuvauttaa itseään maksua vastaan huumattujen tiikereiden ym. kanssa kuten lähes kaikissa muissa eläinpaikoissa. Suosittelen eläintarhaa lämpimästi!

Sunnuntai vietettiin rauhassa kotosalla. Herkuteltiin naapuritalon suomalaismieheltä ostetulla savulohella ja ruisnapeilla. Pojat puuhaili aamupäivällä jokainen itsekseen ihan hiljaa ja rauhallisesti, todella harvinainen hetki meillä! Mä sain kellua yksin uimapatjalla aurinkoa ottamassa, niin parasta! Ja toki uitiin lastenkin kanssa. Illalla vielä tv:n katselua yhdessä. Tällaiseen päivään oli hyvä lopettaa viikko.

Rasmus lukee Aku Ankkaa. Onneksi on digilehdet.

Luka askartelee itse keksimäänsä peliä.

Milo leikkimässä.

PS. Vaihdettiin pesulaa tällä viikolla. Viimeinen pisara oli kun hain pyykit pesulasta ja ne haisivat aivan oksennukselle, niin vahvasti että lopulta koko asunto haisi oksennukselle. Löydettiin hyvän oloinen pesula, joka on paljon edellistä puhtaampikin. Sielläkään ei osata englantia paremmin, mutta tajusivat sentään mun kestokassi-idean jota en saanut vanhalle pyykkimuorille markkinoitua. Nyt on puhtaat pyykit aina odottamassa Ikean kassissa. :) Pyykkitaisteluistamme voit lukea lisää täältä.