Edustusvaatteita ja kielimuuria

Kylläpä on kiireinen viikko takana! Oon ollut aivan poikki. Eniten on työllistänyt koulun esiintyminen messuilla Bangkokissa loppukuusta (mainitsin tästä edellisessä kirjoituksessani), jota varten ollaan juostu ympäri Pattayaa etsimässä juhlavaatteita lapsille.

Messuille tarvitaan pojille mustat suorat housut ja mustat juhlakengät ja niissä onkin riittänyt päänvaivaa, kun mistään ei tunnu löytyvän. Aikuisille kyllä on, mutta ei kouluikäisille lapsille. On kierretty äitien kanssa valtava määrä kauppoja ympäri kaupunkia useana päivänä ja suurimman työn teki kyllä Anne T joka kävi itsekseenkin kaikille tarvikkeita etsimässä, kiitos siitä! Miten täältä onkin niin käsittämättömän vaikea löytää koskaan mitään tarpeellista.

Rasmukselle ostin aikuisten osastolta housut, jotka ovat hiukan liian isot vyötäröltä ja pitkät lahkeista. Yritetään selvitä vyöllä ja lahkeita kääntämällä. Juhlakengätkin löytyi lopulta. Lukalle ei löytynyt kaupoista yhtään mitään, joten lopulta päädyttiin teettämään housut räätälillä. Samanhintaiseksi tulivat kuin Rasmuksen housut + vyö, eli olisi vaan pitänyt heti teettää Rasmuksellekin räätälillä oikean kokoiset housut... Juhlakenkiä Lukalle ei löytynyt mistään, joten ostettiin mustat tennarit. Saavat nyt kelvata Thaimaan prinsessallekin. Paidat onneksi tulee koulun kautta niin niitä ei tarvitse etsiä.

Tämän lisäksi jouduttiin vielä viikolla kiertämään kauppoja etsien Rasmukselle ja Lukalle uusia sandaaleita kun vanhat alkavat hajota ja jäädä pieneksi. Haussa oli nimen omaan sellaiset, joissa on kärki ummessa että niillä voi mm. pelata futista. Eikä vaan löydy mistään! Tai löytyi, urheilukaupassa kyllä olisi hintaan 100-150 euroa mutta en todellakaan aio maksaa sandaaleista niin paljon. Kyllä tää Thaimaa on halpa maa... Rasmukselle löytyi lopulta sandaalit Crocs-liikkeestä mutta sielläkään ei ollut Lukan kokoa. Etsintä siis jatkuu. Saatiin kuitenkin uudet perus-crocsit samalla molemmille.

Vaaterallin lisäksi on ollut paljon muitakin hoidettavia asioita, mm. tärkeitä puheluita, keskustelua koululla, päiväkotipaikan etsimistä Milolle Suomeen (ahdistavaa miten Suomeen paluu lähestyy) ja asunnon etsimistä ystävälle joka tulee huhtikuussa täällä käymään (asunto onneksi löytyi tosi helposti).

Tällä viikolla on tullut moneen kertaan taas törmättyä paikallisten huonoon kielitaitoon ja miten vaikea on välillä saada viestiä perille. Paras esimerkki oli ehkä torstaina, kun päätin Milon kanssa lähteä käymään Central Marina -ostoskeskuksessa, jossa en ole aiemmin käynyt. Kerroin taksitolpalla minne haluan ja taksi lähti meitä viemään. Kuski ei selkeästi sitten ymmärtänyt yhtään englantia.

Tiesin ostoskeskuksen sijaitsevan keskustan 2. kadulla ja ihmettelinkin kun kuski lähti kaartelemaan jonnekin muualle. Ajattelin, että yrittää varmaan välttää ruuhkat ja menee jotain kiertotietä. Lopulta tuski kurvasi mulle tuntemattoman Big C -kaupan eteen (paikallinen Prisma) ja sanoi että ollaan perillä. Ihmettelin ja yritin kysyä kuskilta ollaanko Central Marinassa. Hän vaan nyökytteli että yes yes. Tiesin että myös sen yhteydessä on Big C ja ajattelin, että ehkä tämä sitten on oikea paikka ja ostari on ruokakaupan takana. Jäätiin pois kyydistä ja kuski antoi numeronsa että voin soittaa hänet hakemaan.

Sisälle mentyä totesin, että ei tässä kyllä mitään ostoskeskusta ole. Yritin kysellä pikkukojujen myyjiltä Marinaa mutta kukaan ei tajunnut mitään ja osoittelivat jokainen eri suuntaan (mm. yläkertaan).

Soitin sitten kuskin takaisin ja ymmärsi jopa tulla. Selitin että väärä paikka. Etsin puhelimesta kartan ja näytin että Central Marina on 2. kadulla (toinen keskustan pääkaduista), kerroin myös mitä siinä on lähellä. Kuljettaja innostui että “Yes, Big C Pattaya Nua!”. Eli luuli edelleen että haluan johonkin Big C:hen. Yritin vääntää rautalangasta että en halua Big C:hen ollenkaan.

Lähdettiin sitten ajamaan jonnekin umpimähkään ja tajusin ettei kuski tajua vieläkään. Soitin Samulille, joka onneksi tiesi mikä 2. katu on thain kielellä. Se auttoi. Kaivoin vielä netistä kuvia ostarista ja lopulta löysimme perille. Huvittavinta oli se, että kuljettaja kurvasi Marinan pääoven ohi ja ajoi sen takana olevan Big C:n eteen. Totesi iloisena Big C:tä osoittaen että “Same same!”, eli luuli mun edelleen haluavan Big C:hen ja ihmetteli varmaan miksei edellinen kelvannut... Hymyilin vaan että kiitos. Kyllä tää tilanne taas kerran jo naurattikin.

Marina oli pieni paikka eikä sieltä löytynyt mulle mielenkiintoisia kauppoja. Mutta ilmainen leikkipaikka löytyi Milolle ja sen takia kannatti jo tämä vaiva nähdä, että tunti seikkailtiin ristiin rastiin hikisessä taksissa ympäri Pattayan katuja. :D

Miehet voivat ottaa aurinkoa naisten shoppaillessa.

Rasmus meni perjantaina Vennille yökylään ja päätettiin viedä Luka vihdoin kokeilemaan kartingia (Rasmus on käynyt täällä kerran ja Suomessa kerran). Seuraksi lähtivät Kalle ja Jatta. Hyvin meni ajelut ja kivaa kuulemma oli! Milolle oli onneksi radan vieressä pieni leikkipaikka jossa viihtyi isoveljen ajellessa.

Luka ja Kalle.

Vähän jännittää.

Kalle, Luka ja Samuli lähtövalmiina.

Siellä sitä mennään.

Luka ja Samuli.

Luka ja Kalle.

Hyvin meni.

Milokin pääsi ajamaan autolla.

Lauantaina mun ja Anne T:n oli tarkoitus lähteä lasten kanssa Sattahipiin armeijan rannalle. Tälle rannallehan yritettiin jo syksyllä, mutta päädyttiin silloin väärälle rannalle. Matka kesti vajaan tunnin ja kun lopulta oltiin perillä, niin alkoi sataa aivan kaatamalla. Ei siis ehditty edes autosta ulos. En tiedä mikä kirous näissä meidän yhteisissä vapaa-ajan puuhissa nyt on kun sade sattuu aina niille päiville. Saatiinpa ainakin hyvät naurut. Ei muuta kuin nokka takaisin kohti Pattayaa. Käytiin Annella vaihtamassa vaatteet ja suunnattiin Harboriin.

Kaunis rantasää.

Lapset ehtivät tehdä vaikka mitä sen 10 minuutin aikana mitä Annella seisahdettiin.

Harboriin oli avattu uusi Laser Battle -paikka, jonne osa lapsista halusi mennä. Niinpä jakauduttiin, Anne T vei laserporukan sotimaan ja mä vein osan lapsista Harbor Landiin. Muut tulivat sitten sinne perästä. Lapsilla oli hauskaa ja se on pääasia. Harbor on kyllä kiva paikka, siellä kun on saman katon alla niin monta sisäpuuhapaikkaa lapsille ja koko ajan aukeaa lisää (nyt mm. luistelukenttä, lumimaa ja rullaluistelurata).

Venni, Rasmus, Sinna ja Peetu odottavat omaa vuoroaan.

Valmiina taisteluun.

Milo pelaa.

Harbor Land on paikallinen Hop Lop, joten tekemistä riittää. Käsittämätöntä kyllä, kaikki lapset istuivat paikallaan värittämässä! Eivät tietenkään koko aikaa, mutta hämmästyttävää kuitenkin.

Thaimaassa on aina todella paljon henkilökuntaa kaikkialla ja tämä kuva kuvastaa sitä määrää hyvin. :D 

Illan lopuksi kurvattiin Candyland-karkkikaupan kautta kotiin, kotona oltiin vasta 21:30 aikoihin. Rasmus meni taas Vennille yöksi ja sovittiin että on suoraan maanantaihin saakka, eli yhteensä siis kolme yötä peräkkäin.

Sunnuntai otettiin rauhallisesti hullun viikon jälkeen. Uintia, hierontaa ja kotoilua. Luka vietti aikaansa Kallen kanssa. Tästä sitten uusin voimin uuteen viikkoon.