Nauruntäyteinen yh-viikko

Heti alkuun haluan korjata, kun edellisistä blogikirjoituksistani sai kuulemma käsityksen, että olen jotenkin tympääntynyt Thaimaahan. Se ei pidä paikkansa. Vertailin näissä kirjoituksissani jonkin verran Thaimaata ja Malesiaa omien havaintojeni perusteella ja kerroin minkä asioiden koin olevan Malesiassa paremmin. Tarkoitus ei ollut valittaa, vaan ainoastaan kertoa havainnoistani. Ja osa havainnoistani saattoi tietysti olla myös ruusunpunaisilla turistilaseilla katsottua.

Thaimaa ei ole täydellinen maa asua, tosin mikäpä maa olisi. Suomessa moni asia on paremmin. Täällä on roskaista, turvallisuudesta ei välitetä, asiat eivät juuri koskaan toimi niin kuin olemme Suomessa tottuneet ja thaimaalaisten käytös ja tavat ovat hyvin erilaisia kuin suomalaisten, omituisiakin. Itse en kuitenkaan kärsi näistä asioista millään tavalla. Olen suhtautunut niihin koko ajan mielenkiinnolla ja usein jopa huvittuneesti. Vaikka tämä kulttuuri on todella erilainen Suomeen verrattuna, niin itseni on ollut hyvin helppo sopeutua tänne. Viihdyn täällä erittäin hyvin.

Tämän viikon olen ollut täällä yksin lasten kanssa. Palattuamme sunnuntai-iltana Malesiasta lähti Samuli heti maanantaiaamuna aikaisin lumiseen Suomeen työmatkalle. Ja tietysti asianmukaisissa varusteissa. :D

Hyvän viikon Samuli valitsi työmatkalleen, Helsingissä kun on ollu kauniin talvista eikä synkkää ja mustaa niin kuin marraskuussa yleensä. Pääsi kuitenkin virkistämään muistiaan että miltä se kylmä sää tuntuikaan.

Meidän viikko täällä on mennyt todella hyvin. Muistan, kuinka etukäteen kesällä Suomessa pelkäsin, että miten pärjään vieraassa maassa lasten kanssa viikon yksin. Nyt ei pelottanut enää yhtään. Eihän tämä maa ole enää vieras, vaan tästä on tullut koti. Ja onneksi täällä on aivan ihana suomalaisyhteisö ja ollaan saatu luotua hyvät tukiverkostot. Tiedän että en ole yksin.

Meidän viikkoon on mahtunut paljon kaikkia pieniä hassuja juttuja mitkä on naurattaneet ja välillä säikäyttäneetkin.

Pojat on innostuneet flip challengesta ja muovipullot lentelevät ilmassa vähän väliä täällä kotona. Milokin päätti sitten ottaa osaa, riemusta kiljuen juoksi hakemaan pulloa ja kling vaan heitti oman lasisen juomapullonsa kivilattiaan...

Ravintolassa tilasin Milolle “extra plate” että voidaan jakaa ruokaa kun en ottanut sille omaa annosta. Kohta pöytään tuotiin paahtoleipä ja voita ja 20 bahtin (noin 50 senttiä) lasku. Pitkään mietin hölmistyneenä että mitä tää nyt oli, kunnes mukana ollut ystäväni tajusi että he ymmärsivät mun tilanneen leipää. Thaimaalaiset kun eivät sano yleensä R:ää, niin plate ja bread kuulostavat tällöin lausuttuna yllättävän samanlaisilta. :D Eikä ole muuten ensimmäinen kerta kun tällaisia vastaavia väärinymmärryksiä sattuu.

Taksia keskustasta eräänä päivänä ottaessa päätin jättää tinkaamisen ja kehottaa kuskia laittamaan mittarin päälle kun mulle oltiin vinkattu että näin matkasta tulee huomattavasti halvempi. Täällä kun on sekä epävirallisia että virallisia takseja, joista jälkimmäisten pitäisi laskuttaa mittarin mukaan mutta tähän asti kaikkien taksien kanssa on sovittu aina hinta ennakkoon. Kun sitten sanoin kuskille mittarista, sain vastaukseksi “There are no meter taxis in Pattaya”. Kas kun auton kyljessä lukee taxi meter... Ei muuta kuin tinkaamaan taas: “Pay Pratamnak soi sii thawray kha?”

Viikkoon on myös mahtunut mm. yksi palohälytys talossa, yksi uhmaikäisen heittäytyminen selälleen vesilätäkköön raivoamaan ja yksi pieni lemmikkilisko (joka on kadonnut jonnekin tänne asunnon syövereihin). Tylsää ei ole ollut.

Kouluun tuli tällä viikolla uusia oppilaita, “sesonkilapsia”. Rasmuksen luokalle tuli uusi poika ja Lukan luokalle tyttö. Ja muutama muukin oppilas. Ilokseni sain myös kuulla, että tämän kuun lopussa tänne olisi tulossa myös 3. luokkalainen poika! Tähän asti täällä ei meinaan ole ollut yhtään Lukan ikäisiä poikia koulussa. Ihanaa että Lukakin saa ikäistään seuraa, oman kaverin.

Meidän vanhempien kielikurssikin koululla tuli päätökseensä tällä viikolla, ainakin toistaiseksi (jatkuu niin haluttaessa alkuvuodesta). Tiiviisti ollaan opiskeltu kaksi kertaa viikossa aina pari tuntia kerrallaan. Paljon ollaan opittu ja lisää täytyy opiskella nyt itse, koska läheskään kaikkea opiskeltua en vielä muista. Kurssilla oppi myös paljon Thaimaan kulttuurista ja nyt onkin helpompi ymmärtää thaimaalaisten käytöstä. Tunneilla on aina ollut todella hauskaa (meillä oli ihan huippu porukka!) ja mielenkiintoista. Olen myös yllättynyt siitä, miten kivaa tämän kielen opiskelu on ollut ja miten paljon iloa saan siitä kun osaan sitä puhua, edes vähän. Suuri kiitos ihan parhaalle opettajallemme Ristolle!

Milo viihtyi kielikurssilla hyvin.

Välillä Milon leikit ja eväät meinasi vallata kurssilaisilta opiskelutilat. :D

Perjantaina lähdettiin koulun jälkeen Pattaya sheep farmille. Seuraksi saimme Katin lastensa kanssa. Taas kerran saatiin nähdä miten eri hintoja taksikuskit pyytävät keikoista. Ensimmäinen kuski pyysi 1500 bahtia (noin 40 euroa) siitä että vie meidät sinne, odottaa siellä ja tuo takaisin. Kun puolestani kysyin meidän tutuilta taksikuskeilta niin pyysivät samasta setistä 800 bahtia (20 euroa) eli puolet vähemmän.

Sheep farmille oli noin puolen tunnin ajomatka. Paikka yllätti todella positiivisesti monipuolisuudellaan! Farmilla on paljon eläimiä, joita saa silitellä ja syöttää. Lisäksi siellä on nurtsia missä juosta, pieniä leikkipaikkoja, hauskoja patsaita ja yksityiskohtia. Oli myös pomppulinnaa, huvipuistolaitteita, peli- ja myyntikojuja. Ja sisäänpääsy oli vain 50 bahtia (reilu euro) henkilöltä. Tosin osa huvituksista maksoi erikseen, mutta nekin vain 20 bahtia (50 senttiä) kappaleelta. Aika loppui kesken, mielellään oltais oltu pidempäänkin. Täytyy mennä joskus uudestaan.

Astetta isompi kylpyankka.

Kun nappasi koneesta pallon, voitti pehmolelun.

Marlon 4v, Mimosa 2v, Milo 2v, Luka 8v ja Rasmus 11v.

Mun pojat <3

Meidän pieni traktorifani.

Star Wars heinäpaaleja. :) 

Picnic-pöytä ja tuolit.

Eläinten syöttäminen oli farmilla parasta. Milokin osasi hienosti syöttää eläimiä ja hihkui riemusta. Pupujen syöttäminen oli pojista parasta. Ainoastaan lintujen syöttäminen oli hiukan pelottavaa. Pidettiin kädessä siemenkuppia, johon papukaijat ym. linnut voivat lentää syömään. Aitauksessa oli myös aggressiivinen hanhi, joka yritti koko ajan tulla päälle. Ja kun pakenin sitä, niin iso pelikaani napsautti nokkaansa ihan mun vieressä ja riikinkukko viuhahti pään yli. Lopulta viskattiin siemenet vaan maahan ja paettiin.

Rasmusta tässä naurattaa kun Milo yritti sinnikkäästi ojentaa porkkanaa pupun pyllylle ja ihmetteli miksei se syö. :D 

Miltäs tää kilpi tuntuu?

Lauantaina yhdistettiin voimamme Anne T:n kanssa, jonka mies on nyt myös työmatkalla. Päätettiin lähteä lasten kanssa kehutulle armeijan rannalle. Annen perheen autokuski sanoi tietävänsä paikan ja lähdettiin matkaan. Noin tunti ajettiin ja lopulta päädyttiin rannalle jonnekin armeija-alueen lähelle. Myöhemmin kuitenkin selvisi ettei se ollut oikea ranta. Mutta eipä sen väliä, hauskaa oli, ensi kerralla uusi yritys oikealle rannalle. Ranta oli ainakin paikallisten suosiossa.

Vesi oli rannalla ihanan kirkasta ja puhdasta ja hiekka pehmeää. Merivesi oli myös aivan uskomattoman lämmintä. Onneksemme sattui vielä oikein kuuma päivä. Lapsilla oli hauskaa meressä polskien ja hiekkajuttuja rakennellen ja mä olisin voinut kellua siellä meressä koko päivän. Todella hauskaa oli, kaikilla!

Pojat painii vedessä.

Sinna ja Venni jututtaa Miloa.

Koko katras kasassa, mun kolme ja Annen neljä lasta.

Rantailun jälkeen menimme vielä suihkun kautta syömään hauskaan pizzaravintolaan, missä sai tehdä itse omia pikkupizzoja ja paistaa ne pöydässä olevassa uunissa. Idea oli hauska ja ruoka hyvää. Kaikki tykkäsivät, myös Luka joka ei yleensä syö pizzaa.

Mitähän täytteitä sitä valitsisi..?

Ei muuta kuin täyttämään.

Sitten uuniin.

Valmiita pizzoja.

Isot pojat.

Pizzan lisäksi tarjolla oli muutakin syötävää, kuten nämä hauskat kananmunat.

Sunnuntaina meidän oli tarkoitus lähteä Anne T:n ja lasten kanssa retkeilemään kauempana olevalle puistoalueelle mutta koska kaikki nukuttiin niin pitkään aamulla niin muutettiin suunnitelmia. Menin ensin aamulla omien poikieni kanssa aamiaiselle Old Stuffiin isänpäivän kunniaksi. Meidän perheen isähän on edelleen Suomessa, syötiin sitten senkin edestä. ;)

Milo ottaa rennosti.

Pojat löytyvät aina Old Stuffista tästä nurkkauksesta.

Sitten lähdettiin Annen ja lasten kanssa Harbor-ostoskeskukseen ja vietiin lapset Jump XL trampoliinipuistoon purkamaan energiaa. Paikka oli kallis ja pieni, kun vertaa esimerkiksi Helsingin Rush-trampoliinipuistoon. Mutta lapsilla oli hauskaa ja se on pääasia.

Polttopalloa.

Pörrättiin ostoskeskuksessakin jonkin aikaa. Lapset laskivat liukumäkeä ylemmästä kerroksesta alempaan. Käytävältä löytyi myös jättimäinen Pikachu, josta Milo oli innoissaan. Ihana on katsoa tällä seitsemän lapsen porukalla liikuttaessa, miten isommat pitävät huolta pienemmistä ja kaikki viettävät aikaa yhdessä iästä riippumatta. Ikähaarukka kun on tässä porukassa 2-vuotiaasta 13-vuotiaaseen. Hetken seisoin kaikkien lasten kanssa tänään yksikseni niin vartija tuli siihen laskemaan lapsia, osoittelemaan mua ja puistelemaan päätään. Yritin siinä sitten selittää, että ei nää kaikki ole mun. :D

Kahvilassa pääsee leikkimään lumella.

Venni 10v, Peetu 13v, Luka 8v, Rasmus 11v, Tiitus 5v, Milo 2v ja Sinna 7v.

Puuhakas viikonloppu takana, mutta on kyllä ollut todella hauskaa! Olen kiitollinen siitä, että olen saanut täällä niin hyviä ystäviä. Täällä myös ystävien kanssa tulee vietettyä enemmän aikaa kuin Suomessa, jossa kaikki tuntuvat aina olevan paljon kiireisempiä.

Samulin piti alun perin tulla kotiin tänään maanantaina, mutta joutui viisumisähläyksen vuoksi jättämään lennon käyttämättä ja ostamaan uuden seuraavalle päivälle. Samuli kun hakee Suomesta viisumin Thaimaahan mutta ei ollut tarkastanut suurlähetystön sivuilta viisumin käsittelyaikaa, mikä olikin neljä päivää (Kuala Lumpurissa esimerkiksi oli yksi päivä). Jätti siis hakemuksen päivää liian myöhään jotta olisi ehtinyt saada passin ja viisumin takaisin ennen lentoa. Tulipa opittua tämäkin kantapään kautta.