sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Yöhieronnassa ja vesipuistossa

Viikko vierähti tutuissa puuhissa. On uitu, nautittu auringonpaisteesta ja vietetty aikaa ystävien kanssa. Samuli on vieny omia ja muiden poikia pelaamaan futista. Ostoksilla on kierrelty etsimässä tarpeellisia hankintoja, kuten uusia sukellusrenkaita pöllittyjen tilalle (kyllä, joku pölli ne altaalta) ja uusia kenkiä pojille. Luka oli yhtenä päivänä mun mukana hieronnassa ja tykkäsi kovasti, jos sen saisi vaikka jatkossa houkuteltua useamminkin mukaan.

Milo sai ensimmäisen värityskirjansa. Mikä riemu!

Isommat oppilaat pitivät koulussa sanasanelua pienemmille oppilaille.

Rantafutista liikuntakerhossa.

Maanantaina koululla oli vanhempainilta (ensimmäinen koko kouluvuonna). Koulun oppilaat on kutsuttu esiintymään Bangkokin kansainvälisten kirjamessujen avajaisiin, jossa Suomi on tänä vuonna kunniavieraana 100-vuotisen itsenäisyytemme kunniaksi. Vanhempainillassa pohdittiin tämän vierailun toteutusta, kuten mm. lasten asuja. Pukukoodi on tiukka, koska avajaisissa vierailee myös Thaimaan prinsessa. Moni asia jäi vielä auki selvittelyiden vuoksi.

Torstaina olin viettämässä päivää Milon kanssa Anne H:n kattouima-altaalla. Illalla lähdin Anne T:n ja Anne H:n kanssa viettämään meidän kolmen perinteistä naisten iltaa. Tällä kertaa käytiin ensin syömässä Beefeaterissa, jota on kehuttu ja jonne oon halunnut jo pitkään. Paikka on hintavampi, esim. mun pippuripihvi maksoi noin 20 euroa. Mutta kyllä olikin hyvää! Ekaa kertaa sain Thaimaassa hyvän pihvin, thaimaalaiset ei meinaan osaa tehdä pihvejä. 

Anne H:n altaalla.

Beefeaterin pippuripihvi.

Syömisen jälkeen istuskeltiin iltaa useammassa eri paikassa. Puolenyön jälkeen saatiin loistava idea mennä jalkahierontaan. Harvoin sitä tulee yöaikaan hieronnasta nautiskeltua, mutta Pattayalla sekin on mahdollista. Lopuksi vielä käveltiin Walking Streetin läpi. Siellä näkyi useampia pikkulapsia siihen aikaan yöstä, mikä suretti. Eräänkin ravintolan edessä istui pieni tyttö eväidensä ja lelujensa kanssa. Odottikohan äitiä töistä? :(




Perjantaina Rasmus meni Vennin luokse yökylään ja me vietettiin rauhallinen koti-ilta. Pelailtiin Lukan kanssa mm. Skip-boa parvekkeella. Rasmus oli päässyt ajamaan kartingia.




Lauantaina toteutui vihdoin Rasmuksen ja Lukan pitkäaikainen toive kun mentiin Cartoon Network Amazone -vesipuistoon. Pojat on toivoneet pääsevänsä sinne alkusyksystä asti ja aina se on lykkääntynyt. Ensin odotettiin että sadekausi loppuu ja on varmasti aurinkoiset ilmat, sitten on ollut koko ajan jotain muuta menoa tai joku sairaana. Vesipuisto on sen verran kallis, että siellä ei raaski montaa kertaa käydä (sisäänpääsy on noin 50 euroa henkilöltä, kyllä täällä Thaimaassa on halpaa. :D ).

Milon jätin kotiin Samulin kanssa, että pääsen itsekin laskemaan liukumäistä. Seuraksi vesipuistoon saimme Anne T:n ja Anne H:n lastensa kanssa. Kavereita siis riitti.

Vesipuistoon lähtiessä näytti siltä, että pian alkaisi sataa ja ukkostaa. Mietin ettei voi olla näin huono tuuri, kun taas on aurinko paistanut kuumasti ihan joka päivä muuten. Hetken aikaa mietittiin uskaltaako lähteä ollenkaan ettei ukkonen pilaa päivää, mutta ei haluttu siirtää enää yhtään tätä odotettua päivää. Onneksemme sade kiersi vesipuiston.

Päivä meni yhdessä hujauksessa ja tekemistä riitti. Rasmus ravasi vesiliukumäissä kavereiden kanssa ja Luka viihtyi etenkin aaltoaltaassa ja virrassa jossa kellutaan donitseilla. Lukan harmiksi kaikki liukumäet oli putkiliukumäkiä joista se ei tykkää, mutta onneksi siellä oli paljon muutakin. Mm. surffaustakin pääsi kokeilemaan.





Sirkustemppujakin pääsi harjoittelemaan.


Itse ajattelin ennen vesipuistoon menoa, että saan sitten ottaa aurinkoa rauhassa kun Milo ei ole mukana ja isommilla pojilla on seuraa. Kertaakaan en sitten istunut alas aurinkotuoliin, jonka varasin heti puistoon mennessä. :D Tekemistä oli niin paljon. Hauska päivä oli.

Väsyneet lapset pitkän päivän jälkeen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti