Taidetta ja virtahepoja

Viime viikko otettiin aika iisisti. Enimmäkseen vietin lasten kanssa aikaa uima-altaalla, mikä ei ollut ollenkaan huono ratkaisu. Aina ei jaksa olla menossa ja uima-altaassa lilluminen on ihan parasta kuumassa auringonpaisteessa.

Ostettiin alkuviikosta kasapäin uusia uimaleluja. Nyt niitä riittää kaikille eikä tarvitse kinata yhdestä. Rasmus ja Luka olivat riemuissaan kun voivat alkaa “fightia”, eli taistella uimapatjojen päällä yrittäen tiputtaa toisiaan veteen. Mä taas voisin kellua uimapatjan päällä auringonpaisteessa vaikka aamusta iltaan. Rakastan niin aurinkoa ja lämpöä, auringossa makoilua ja uimista! Tosin silloin kun Milo on mukana uimassa niin siinä ei paljon makoilla. Milo ei kyllä jaksakaan monen tunnin uintimaratoneja eli palautan sen aina jossain vaiheessa sisälle Samulin työkaveriksi.

Kyllä me jonkin verran altaaltakin viikon aikana poistuttiin. Maanantaina käytiin yhdessä Pattayan keskustan rantakadun ostoskeskuksista, Mike Shopping Mallissa. Ostoskeskus oli hyvin aasialainen, monta kerrosta täynnä erilaisia kojuja ja kauppoja. Pian ostoskeskukseen saapumisen jälkeen muistin taas, miksi en lähde Suomessa shoppailemaan lasten kanssa. Kolmen pojan kanssa siitä ei tule yhtään mitään, varsinkaan kun ketään niistä ei kiinnosta shoppailu tippaakaan. Ei siis saatu oikein mitään katseltua. Jos haluaa oikeasti ostoksille, täytyy tulla joskus yksin tai jonkun kaverin kanssa.

Viikonloppuna retkeiltiin sitten koko viikon edestä. Lauantaina käytiin Art in Paradisessa. Se on 3D-taidenäyttely, missä voi ottaa hauskoja valokuvia maalausten edessä. Ihan mielettömän upea paikka! Maalaukset oli todella taitavasti tehty ja valokuvia ottaessa oli hauskaa. Varsinkin minä ja Luka innostuttiin pelleilemään ja poseeraamaan. Kaikki kuvissa näkyvä on siis seinille ja lattialle maalattua, joka valokuvissa näkyy kolmiulotteisena. Paikan päällä katsoessa niitä ei nähnyt itse kolmiulotteisena, joten välillä oli haastavaa eläytyä kuvaan ja esimerkiksi seisoa juuri oikeassa kohdassa. Tosi kiva paikka oli, suosittelen kaikille Pattayan kävijöille! Ja varoitus, nyt tulee paljon kuvia. ;) 

Sunnuntaina päätettiin lähteä retkelle Khao Kheowin eläintarhaan. Ei oikein edes tiedetty missä se on mutta olin jossain kuullut sen nimen. Ei siis ole Pattayalla. Taksikuski sanoi että matka kestää puoli tuntia autolla, mutta matka kesti lopulta noin puolitoista tuntia. Ensin seisottiin ruuhkassa, pari kertaa kuski pysähtyi jotain säätämään, sitten tankattiin autoa ikuisuus huoltoasemalla ja loppumatkan ajan taksissa piipitti joku hälytysääni moottorin ylikuumenemisen merkiksi. Hermo meinasi mennä, mä kun en kestä yhtään minkäänlaista hitautta ja vielä kun Milokin kyllästyi ja kiukkusi ja rimpuili mun sylissä. Alkoi myös stressata se, että ehditäänkö kiertää koko eläintarhaa ennen kuin se menee kiinni kun kuski koko ajan hoki että “it's very big zoo”.

Lopulta kuitenkin päästiin perille. Heti ensimmäiseksi meidät ohjattiin lippuluukuilta sivummalle eri luukulle jossa luki “foreigners”. Paikallisten lippuluukuilla luki että sisäänpääsy on 100 bahtia, tällä luukulla luki 300 bahtia. Kyllähän se on tiedossa että turisteille kaikki hinnat on aina paikallisia kalliimmat, mutta ekaa kertaa tämä tuli näin selkeästi esille, että ulkomaalaisille on oma luukku ja kahdet eri hinnat painettu vielä näkyville seinille. Rasmus jopa kysyi ihmeissään: "Miksi thaimaalaiset on niin rasisteja?"

Seuraava yllätys oli se, kun taksikuski hämmästeli että ette te voi kävellä puistossa, siellä ajetaan autolla. Hän olisi kovasti halunnut vuokrata meille autonsa puistoon mutta kieltäydyttiin, auton hälytin kun huusi edelleen ylikuumenemisen takia. Vuokrattiin sitten golf-kärry kierrokselle ja vähän mietittiin samalla että ajetaanko tuolla ikkunattomalla autolla jossain leijonien keskellä. Ei ajettu, vaan teitä pitkin aitausten vieressä.

Aluksi tuntui älyttömältä liikkua eläintarhassa autolla. Eläinaitauksia oli vieri vieressä aivan kuten Korkeasaaressakin, joten ajettiin aina 50 metriä ja pysähdyttiin. Autosta tuntui olevan enemmän riesaa kuin hyötyä. Myöhemmin kuitenkin todettiin auto hyödylliseksi, kun yli puolet eläintarhasta oli autiota. Pitkä tie vaan kiemurteli ympäriinsä ja eläimiä ei näkynyt missään. Varmaan puoli tuntia köröteltiin lopuksi jossain keskellä ei mitään kohti uloskäyntiä. Maisemat olivat kyllä kauniita.

Mutta takaisin eläintarhaan. Eläintarha sijaitsee vuoren rinteellä. Eläimillä oli isot aitaukset, mutta silti niitä pääsi näkemään hyvin ja ihan läheltä. Kaikkia ei-vaarallisia eläimiä sai syöttää (ruokaa myytiin pienestä lisämaksusta) ja silitelläkin. Eläintarhassa juoksi vapaana apinoita ja jotain kauriita tms. sarvipäitä.

Lukalle päivän kohokohta oli nähdä ihan oikea virtahepo ensimmäistä kertaa. Hipot on olleet Lukan lempieläimiä pienestä asti. Voi sitä pienen pojan onnea!

Kirahveja ja sarvikuonoja päästiin vähän syöttämään. Harmiksi kirahvi lähti pois aidan luota juuri kun Milo ojensi innoissaan herkkuja sille. Mua jäi niin harmittamaan se, ettei Milo saanut syötettyä sitä. Onneksi löydettiin joku sarvipää, jolle Milo sai annettua herkkuja ja se vasta oli Milosta hauskaa! Norsuaitauksen luona myyntitiskiltä oli jo norsujen herkut loppu, olisi ollut niin kiva syöttää niitäkin. Norsut on niin ihania!

Hiukan kiire meillä tuli eläintarhaa kiertää, kun matka kesti niin kauan. Mietittiinkin siksi, että tänne voisi tulla jossain vaiheessa vielä uudestaankin ja heti aamusta, niin ehtisi rauhassa kierrellä, ihmetellä eläimiä ja syöttää niitä. Eläintarhassa oli leikkipaikkakin jossa ei myöskään ehditty olla kuin hetki ja sekös Miloa harmitti, täällä kun ei ole missään tätä ennen näkynyt minkäänlaista leikkipuistoa. Ehdottomasti oli siis käymisen arvoinen paikka.

Nyt vietetään vielä Rasmuksen ja Lukan kanssa viimeiset lomahetket, torstaina alkaa nimittäin koulu. Siitä lisää seuraavassa kirjoituksessa.