Esiintyminen prinsessalle

Keskiviikkona 29.3. koitti vihdoin suuri päivä, jota täällä oltiin valmisteltu viimeiset pari viikkoa. Suomen Thaimaan suurlähettiläs Satu Suikkari-Kleven oli kutsunut koulun oppilaat Bangkokin kansainvälisten kirjamessujen avajaisiin esiintymään, mikä oli suuri kunnia koululle. Suomi on tänä vuonna messujen kunniavieraana 100-vuotisen itsenäisyytemme kunniaksi. Vielä arvokkaamman ja erityisemmän päivästä teki se, että lapset pääsivät esiintymään myös Thaimaan prinsessalle! Hänen kuninkaallinen korkeutensa prinsessa Maha Chakri Sirindhorn saapui nimittäin messujen virallisiin avajaisiin.

Kutsukirje.

Aamulla kello 6:30 oppilaat ja opettajat marssivat koulun edestä bussin kyytiin. Meitä vanhempia lähti myös muutama mukaan. Matka taittui mukavasti mm. aamupalaa syöden.

Bangkokiin ja messukeskukselle saavuttuamme tarkastettiin ensimmäisen esiintymisen paikka. Lapsilla oli messupäivänä kaksi esitystä, ensin klo 11:30 messuvieraille ja myöhemmin klo 17 prinsessalle. Lapset harjoittelivat vielä opettajien johdolla järjestäytymistä lavalle ja pois, kumarruksia ym. Myös tyttöjen hiuksia letitettiin.

Katsomon pahvituolit.

Sitten meidät vietiin taukotilaan, jossa lapset vaihtoivat esiintymisasut päälleen. Kyllä oli komeita poikia ja nättejä tyttöjä!

Mun komistukset.

Jokaisella oli surunauha syksyllä kuolleen kuninkaan kunniaksi.

Poikien paidoissa ja tyttöjen mekoissa oli rinnassa Thaimaan sekä Suomen liput.

Kaikki lapset sekä Tiiti-ope ja Tommi-rehtori.

Kaverukset Luka, Kalle, Rasmus ja Venni.

Äiditkin oli pukukoodin mukaisesti mustissa.

Ensimmäistä esitystä sai vapaasti mennä katsomaan. Lapset lauloivat hienosti neljä laulua. Yleisössä olivat myös Suomen suurlähettiläs ja muumipeikko. :)

Lapset jonossa valmiina lähtemään esiintymispaikalle.

Suurlähettiläs toivotti yleisön tervetulleeksi.

Tiiti kansallispuvussa.

Lapset lauloivat hienosti.

Muumipeikkokin kävi tervehtimässä.

Esityksen jälkeen oppilaat ja opettajat oli kutsuttu suurlähettilään residenssiin lounaalle. Meille mukaan lähteneille vanhemmille oli etukäteen kerrottu, että saamme osallistua vain aamupäivän osioon, mutta suurlähettilään vastaanotolle ja iltatilaisuuteen emme pääse. Olimme Anne T:n kanssa valmistautuneet lähtemään shoppailemaan, mutta yllättäen suurlähettiläs tulikin kysymään meiltä haluaisimmeko liittyä seuraan lounaalle. Tietysti otimme kutsun vastaan.

Ennen lounasta kiersimme vielä porukalla katsomassa Suomen messuosaston. Tällä osastolla lapset esiintyivät myöhemmin prinsessalle.

Muumikirjoja thain kielellä.

Suurlähettilään residenssi oli todella hieno ja tietysti täynnä Suomi-designia. Asunnosta oli upeat näköalat. Suurlähettiläs Satu toivotti norjalaisen miehensä kanssa meidät tervetulleeksi kotiinsa. Molemmat olivat todella mukavia ja maanläheisiä ihmisiä eikä tilaisuudessa ollut minkäänlaista pönöttämistä.

Maisemaa parvekkeelta. Tuo kellertävä rakennus on messukeskus.

Lapset vaihtoivat ennen lounasta esiintymispaidat pois etteivät sotkisi ruoalla paitojaan ennen esiintymistä prinsessalle. Hiukanhan lapset näyttivät alipukeutuneilta suurlähettilään luona ja harmi sinäänsä kun kerrankin olisi ollut hienot vaatteet kaikilla.

Ruoka oli hyvää. Tarjolla oli tietysti lihapullia ja muussia, mutta myös muitakin vaihtoehtoja löytyi. Hyvin maistui niin lapsille kuin aikuisillekin.

Visiitti jäi lyhyeksi, sillä heti ruokailun jälkeen piti palata takaisin messukeskukselle. Tällä välin messukeskus oli tyhjennetty vieraista ja turvajärjestelyt prinsessan saapumista varten oli aloitettu. Meille vanhemmille oltiin kerrottu, että emme enää pääsisi messukeskukseen sisälle koska emme olleet kutsuvieraita, mutta kävelimme vaan joukon jatkona ja pääsimme kuin pääsimmekin pujahtamaan sisälle. :)

Menimme takaisin taukotilaan ja lapsilla oli hetki aikaa leikkiä ja huilata. Taukohuoneessa oli onneksi reilusti tilaa juoksennellakin.

Sovitaan sääntöjä ennen piilosilla oloa.

Pian tuli kuitenkin ilmoitus, että oppilaiden pitää jo lähteä turvatarkastuksiin ja esiintymispaikalle. Niinpä pikainen vaatteiden vaihto, hiukset siistiksi ja menoksi. Muutama vanhempi lähti kokeilemaan onneaan että pääsevätkö myös messuhalliin seuraamaan toista esitystä. Me loput jäätiin tavaravahdeiksi.

Hiukset ojennukseen.

Pian meille viestitettiin, että vanhemmat olivat onnistuneet pääsemään sisälle. Niinpä pakkasimme kaikkien arvotavarat mukaan ja lähdimme itsekin kokeilemaan onneamme. Ihme kyllä meiltä ei kysytty passeja, laukkuja ei suuremmin pengottu eikä meitä muutenkaan tutkittu. Meiltä mitattiin ainoastaan kuume ohimolta (ettemme tartuta prinsessaa) ja kuljettuamme lentokentiltä tutun portin läpi pääsimme kuin pääsimmekin sisään. Tässä vaiheessa aloin jo iloita, että pääsen sittenkin näkemään prinsessan vaikka koko ajan olin ollut siinä uskossa että se ei ole mahdollista.

Ilo loppui kuitenkin lyhyeen. Jonkin ajan päästä mulle tultiin ilmoittamaan, että en saa olla paikalla prinsessan saapuessa, koska mulla näkyy polvet ja varpaat. Tätä ehdin jo vähän itsekin pelätä, sillä tiesin pukukoodin prinsessan läsnäollessa olevan äärimmäisen tiukka. Olin kyllä pukeutunut pukukoodin mukaisesti mustaan ja vetäissyt neuletakinkin olkapäitä peittämään, mutta koska olin ollut koko ajan siinä luulossa etten prinsessaa pääsisi tapaamaan niin en ajatellut messuille valmistautuessani mekkoni pituuden ja kenkieni olevan ongelma. Ei auttanut vaikka ehdotin seisovani takarivissä niin ettei prinsessa näkisi jalkojani, pois oli lähdettävä. En kuitenkaan ollut ainoa vanhemmista joka joutui ulos, lähes kaikilla muillakin oli jollain tavalla vääränlaiset vaatteet (väärän väriset tms.).

Harmitti kyllä paljon. Olisin halunnut nähdä etenkin kaikki ne rituaalit mitä prinsessan läsnäolo tuo mukanaan. Vielä enemmän harmitti varmasti lasten thaimaalaisia äitejä, jotka ajettiin pukeutumisen vuoksi ulos. Thaimaalaisille kun kuninkaalliset ovat jotain niin suurta, lähes jumalaan verrattavia henkilöitä. Näin suomalaisena on vaikea käsittää sitä rakkautta ja arvostusta, jota thaimaalaiset kuninkaallisiaan kohtaan tuntevat. Heille tämä prinsessan näkeminen olisi merkinnyt vielä paljon enemmän kuin mulle.

Tämän lähemmäs prinsessaa en päässyt.

Lapsilla oli ollut vielä pitkään odottelua ennen prinsessan saapumista. Prinsessan saapuessa kaikki ihmiset olivat tehneet prinsessalle kunniakujan. Kun prinsessa kulki ohi, astuttiin vasemmalla jalalla eteenpäin ja kumarrettiin.

Lasten esiintyminen prinsessalle oli mennyt hienosti. Prinsessa seisoi aivan lasten edessä, eli lapset pääsivät häntä lähemmäs kuin suurin osa thaimaalaisista ikinä. Osa lapsista oli ilmeisesti odottanut nuorta neitoa prinsessamekossaan ja kruunussaan ja yllättyivät kun paikalle saapuikin noin 60-vuotias rouva. 

Valokuvia tästä tilaisuudesta ei ole, koska prinsessan läsnäollessa on valokuvaaminen ehdottoman kiellettyä. Onneksi näin kuitenkin television kuninkaallisissa uutisissa pätkän lasten esiintymisestä. 

Tässä valmistaudutaan prinsessan saapumiseen.

Viimeinen kuva jonka ehdin napata valmisteluista.

Kuninkaallisten läsnäollessa on kaikin tavoin todella tiukat käyttäytymissäännöt. Kuninkaallisia ei myöskään missään nimessä saa koskettaa. Kuulemma jos esimerkiksi kuningas olisi hukkumassa ja uisin pelastamaan hänet, saisin kuolemantuomion kuninkaaseen koskemisesta, ellei kuningas sitten armahtaisi minua. Hiukan toista täällä päin maailmaa kuin esimerkiksi Ruotsissa, jossa kuninkaalliset haluavat olla mahdollisimman tavallisia ihmisiä. Mutta maassa maan tavalla. Hierarkia on täällä muutenkin erilainen, esimerkiksi siivoojat kulkevat yleensä kumarassa meidän ohi koska ovat arvoasteikossa alempana.

Lapset itse eivät tehneet prinsessalle esiintymisestä ja hänen tapaamisestaan sen suurempaa numeroa. Pointsit kyllä lapsille päivästä, kaikki olivat todella reippaita ja jaksoivat hirveän hyvin pitkän päivän ja tuntikausien istumiset ja odottelut valittamatta kertaakaan.

Saavuimme takaisin Pattayalle ja koululle vasta noin klo 22 illalla. Vihdoin lapset pääsivät 15,5 tunnin päivän jälkeen nukkumaan.

Torstaina lapsilla olikin sitten palkkiopäivä hyvin menneestä reissusta kun koko koulun väki suuntasi Ramayana-vesipuistoon pitämään hauskaa.