Thaimaan auringon alla: Pesäpalloa ja joululauluja

Taas hujahti yksi viikko. Aika menee kyllä aivan liian nopeasti ja vauhti tuntuu vaan kiihtyvän.

Alkuviikosta oltiin lomailemassa Koh Sametin saarella, siitä kerroin edellisessä blogikirjoituksessani.

Tiistaina kotiuduttiin iltasella ja heti keskiviikkoaamuna herättiin talossa soivaan palohälytykseen. Sännättiin sitten tukka pystyssä reippaina pihalle vain todetaksemme, että kuten edellisenkin palohälytyksen aikana noin kuukausi sitten oltiin nytkin ainoita talon asukkaista jotka tuli ulos.

Molempien hälytysten aikaan olen saanut olla ylpeä Rasmuksesta ja Lukasta, jotka ovat salamana sännänneet pihalle hälytyksen alkaessa soimaan ja lähtiessään huolehtineet myös muista perheenjäsenistä. Kuten nyt aamulla kun herättiin hälytykseen, heti kuului Rasmuksen huuto toisesta huoneesta: “Äiti palohälytys! Tässä on Luka sulle shortsit, juostaan.”. Lähtöön on heillä mennyt alle puoli minuuttia. Ja ovat muistaneet myös sen, että käytetään rappusia eikä hissiä. Hienosti on opit menneet perille.

Keskiviikkona oli koulun jälkeen taas koulun porukan yhteiset pesispelit. Tällä kertaa minä ja Milokin päästiin kannustusjoukkoihin. Todella hienosti kaikki pelasi yhdessä kukin taitojensa mukaan ja tsemppasi toisiaan!

Pesiksen jälkeen Samuli meni poikien kanssa saunomaan meidän alakertaan. Milokin pääsi täällä ekaa kertaa löylyihin. Itse en saunaa täällä lämpimässä kaipaa, joten jäin pihalle jutustelemaan koulun opettajien Tiitin ja Tommin kanssa (jotka muuten asuvat meidän kanssa tässä samassa talossa).

Tuo ruskea ovi vasemmalla on sauna. Oikealla kulmassa pilkottaa poikien koulu.

Illalla mietiskelin vielä, miten ihana tämä suomalaisyhteisö täällä on. Että oppilaat, opettajat ja vanhemmat viettävät vapaallakin yhdessä aikaa, auttavat toisiaan kaikessa jne. Miten hienoja ystävyyksiä ollaan täällä saatu, miten hyvää tämä kaikki lämminhenkisyys tekee selvästi lapsille, miten onnellinen olen että saadaan kokea tämä kaikki.

Torstaina käytiin pitkästä aikaa syömässä Lukan lempiravintolassa tässä Pratamnakissa. Se on ihan meidän lähellä norjalaiskorttelissa (norjalaisten rakentamat talot) joten kutsumme ravintolaa norjalaiseksi. Viihtyisä ravintola ja ystävällinen henkilökunta.

Perjantai-iltana Anne T ja Jani tulivat neljän lapsensa voimin meille istumaan iltaa. Oli hauska ilta! Lapsetkin viihtyvät niin hyvin isossa porukassaan. Uivat pariinkin otteeseen, pelailivat lautapelejä, vakoilivat naapureita ja saivat ystävät meidän naapuriparvekkeen venäläisistä aikuisista (olivat mm. opettaneet niille suomea). :) Meillä aikuisilla taas riitti juttua.

Lauantaina sain pitkästä aikaa olla päivällä pari tuntia yksin kotona. Ai että mä nautin! Se on meinaan harvinaista herkkua. Illalla menin vielä yksin kiertelemään Thepprasitin iltamarkkinoille ja löysinkin sieltä muutaman vaatteen. Siellä myydään kaikkea vaatteista lemmikkieläimiin ja ruoasta lääkkeisiin. Enimmäkseen kuitenkin vaatteita.

Koiranpentuja myynnissä.

Viagraa.

Värillisiä koristeita hammasrautoihin.

Näitä syötäviä papereita sain yhtenä päivänä maistaa koululla kun puoliksi thaimaalaiset oppilaat söivät näitä ja tarjosivat. Näyttää paperilta, tuntuu paperilta mutta sitä voi syödä. En tykännyt, tuntuukin suussa ihan kuin paperia söisi.

Sunnuntaina osallistuttiin Pattayan kotikirkon Kauneimmat joululaulut -iltaan. Tilaisuus pidettiin eräässä hotellissa ja paikalla oli paljon suomalaisia. Yhteislauluna laulettiin paljon ihania joululauluja ja suomalaisen koulun paikalla olleet oppilaat esittivät myös pari laulua. Tämän jälkeen vielä kahviteltiin. Tilaisuus oli hyvin lämminhenkinen.