Koh Samet

Lauantaina aamusta startattiin meidän kolmen yön miniloma kohti Koh Sametin saarta. Koh Samet on tikarinmuotoinen pieni saari, jossa on kauniita rantoja toisensa jälkeen. Se on Bangkokin lähin paratiisisaari (240km Bangkokista) ja sijaitsee Pattayasta kaakkoon.

Ajettiin ensin taksilla Rayongiin, jonne matka kesti lähemmäs kaksi tuntia. Saarella käyneet ystävämme kertoivat etukäteen, että satamassa on paljon erilaisia lauttoja ja venekyytejä saarelle ja hinnat vaihtelevat suuresti, että kannattaa sinnikkäästi etsiä edullisinta vaihtoehtoa. Luin myös itse, että edullisin lautta maksaisi 100 bahtia (2,5 euroa) henkilöltä meno-paluu. Taksikuski vei meidät kuitenkin jollekin pienelle laiturille, jossa oli vain yksi veneyhtiö (vaikka selkeästi pyysin kuskia viemään Ban Phe -satamaan ja toisteli että “Yes yes Ban Phe”). Ei ollut hajuakaan missä oltiin ja miten oltaisiin päästy sinne isompaan satamaan, joten otettiin sitten suosiolla tältä yhtiöltä meno-paluu kuljetus saarelle. Se maksoi 400 bahtia (10 euroa) per pää. Saikohan kuski provikat kun meidät sinne toi.

Vene vei meidät Koh Sametin saarelle Na Danin satamaan joka on saaren keskus. Saari on periaatteessa kansallispuisto, joten kaikilta Na Daniin rantautuvilta aikuisilta peritään kansallispuistomaksua 200 bahtia (5 euroa). Tältä maksulta välttyy, mikäli vene vie suoraan hotellirantaan pääsataman sijaan.

Satamasta otimme taksin hotellillemme. Hotellille saavuttuamme selvisi, että hotellilla oli oma lautta joka olisi tuonut Rayongista suoraan hotellin eteen ja lauttamatkat olisivat sisältyneet hotellin hintaan. Meni siis 60 euroa rahaa ihan hukkaan lauttamaksuihin, kansallispuistomaksuihin ja saaren sisäiseen taksiin. Kyllä otti päähän. Opittiinpa taas kantapään kautta että ne hotellin nettisivut kannattaa aina lukea huolella.

No, perillä oltiin kuitenkin. Majoituimme Vongdeuan Resortissa, joka sijaitsee samannimisellä rannalla. Hotelli oli kiva. Olimme varanneet täältä kaksi mökkiä perheellemme. Toisessa majoituttiin Milo ja minä, toisessa Samuli isojen poikien kanssa.

Mun ja Milon mökki, takana näkyy Samulin ja isojen poikien mökki.

Terassi.

Mökki sisältä.

Pyyhetaidetta.

Hotellialue mökkien ympärillä oli “viidakkoinen”, paljon kasveja. Tästä johtuen alueella oli todella paljon hyttysiä. Hyttysmyrkyistä ei tuntunut olevan mitään hyötyä. Tämä oli ainoa miinuspuoli hotellissa, muuten viihdyttiin todella hyvin.

Hotelli sijaitsi aivan rannalla. Ihanaa kun meri oli koko ajan läsnä ja rannalle pääsi hetkessä. Kaunista oli, sekä päivällä auringonpaisteessa että iltavalaistuksessa.

Rannan vieressä oli myös hotellin uima-allas, joka jäi tosin vähälle käytölle
kun meri oli niin houkutteleva ja myös lämpimämpi.

Hotellin ravintola.

Veljekset matkalla rannalle.

Iltaisin ranta oli kauniisti valaistu ja ravintolan pöydät levitettiin rantahiekalle.

Vietettiinkin rannalla koko loma aamusta iltaan. Lapsetkin keksivät hyvin tekemistä, vaikka etukäteen mietin mahtavatko isommat tylsistyä pelkkään oleiluun.

Milo ui aaltojen mukana rantaan.

Tällainen vuokrattiin kahdeksi päiväksi. Siitä riittikin paljon iloa lapsille.

Aalloilla ratsastamista.

Frisbeen heittelyä.

Päiväunet.

Neppailua.

Välipalaa. Äidin poika. :)

Hedelmämyyjä.

Tämä kulkukoira makoili rannalla meidän seurassa. Kunnes alkoi tuppaantua liian lähelle ja jouduin komentamaan sen pois. Hyvin uskoi kun sanoin thaiksi "Pai pai" eli "Mene mene". Ei mennyt kielikurssi hukkaan. :D 

Kaksin käsin jäätelöä.

Iltaruoan jälkeen ja pimeän laskeuduttua vetäydyttiin mökkeihin rauhoittumaan ja mentiin joka ilta ajoissa nukkumaan. Tosin mun yöunia häiritsi meidän mökissä piilotellut rapistelija. Niin viehättäviä kuin kaikki mökit ja bungalowit ovatkin, niin kokemuksesta tiedän että niihin tulee aina helpoiten mun kammoamia ötököitä sisälle (eräällä lomamatkalla meidän hotellihuoneessa oli jopa rotta).

Siksi siis aloin ekana iltana nukkumaan tuttuun tapaan korvat höröllä. Ja eiköhän kohta alkanut kuulua rapinaa. Hetken päästä paikansin rapinan roskikseen. Kun lähestyin roskista taskulampun kanssa, ehdin vain nähdä kuinka sieltä hyppäsi jokin pois ja vilisti piiloon.

Tämän seurauksena nukuin kaikki yöt valot päällä säpsähdellen. Pyörittelin mielessäni vuoron perään rauhoittelevia ajatuksia siitä miten se varmasti oli vaan pieni lisko tai että olisi vaikka hiiri mielummin kuin joku ötökkä, sekä kauhukuvia torakoista ja tappajahämähäkeistä.

Viimeisenä iltana vihdoin sain kiinni tuon rapistelijan rysän päältä. Se oli kuin olikin pieni lisko! Huh sitä helpotusta! Lisko sai mun puolesta rauhassa majailla mökissä lemmikkinä, luotin siihen että se syö kaikki iljettävät önnit pois. En muuten tiennyt aiemmin että liskotkin osaavat hyppiä, mutta nyt näin sen omin silmin. Samulin ja isot pojat oli puolestaan toisessa mökissä säikäyttänyt iso sammakko, joka hyppäsi Samulin viereen sängylle...

Siellä se syyllinen kurkkii roskiksen reunalla.

Liskoja riitti joten ei ollut mikään ihme että yksi niistä oli eksynyt mökkiinkin.
Kuvanottohetkellä ulko-oven vieressä niitä vilisti yhteensä 7 kpl.

Kotimatkalle lähdettiin tiistaina sitten hotellin omalla lautalla ja jätettiin maksulliset lauttaliput käyttämättä. Näin päästiin lähtemään heti hotellin edestä. Taksi kotiin järjestyi myös hotellin kautta. Matkalla pyysimme taksikuskia viemään meidät syömään jonnekin. Hän sitten ajoi ison ostoskeskuksen eteen ja sanoi odottavansa autossa. Hiukan epäilytti lähteä ja jättää tavarat autoon, kun normaalikäytännöstä poiketen matka oli maksettu jo etukäteen. Mietin, että mikä estää kuskia karkaamasta tavaroidemme kanssa. Jos jotain täällä on opittu omien ja ystävien kokemusten kautta niin se ettei keneenkään voi luottaa, valitettavasti. Otin sitten kuvat taksista rekisterinumeroineen sekä kuskin tiedoista (jokaisessa taksissa on aina lappu jossa on kuskin kuva, nimi, taksin numero ym. tiedot). Onneksi kuski kuitenkin odotti kiltisti tunnin päästä edelleen parkkipaikalla ja päästiin ilman ongelmia kotiin.

Yöllisiä jännitysmomentteja ja hyttysiä (sekä sitä että Lukalle nousi vikana iltana kuume) lukuun ottamatta loma oli todella onnistunut ja rentouttava. Tuntui niin hyvältä päästä vihdoin reissaamaan vähän Thaimaassakin ja näkemään mun kaipaamia paratiisimaisemia. Se kun on juuri sitä Thaimaata, johon alunperin rakastuin.