Hiukan erilainen jouluviikko

Niin se vaan joulu tulee tännekin päin maailmaa, huomenna on jo jouluaatto. Ei täällä samanlaiseen joulutunnelmaan pääse kuin Suomessa eikä juuri ole tullut joulua hössötettyä (mikä on multa ihme), mutta parhaamme teemme perinteiden säilyttämisessä.

Yleensä jouluviikko menee meillä Suomessa kynttilöitä poltellen, joululauluja kuunnellen, pipareita ja torttuja leipoen ja lasten kummeja tavaten. Koti on laitettu kauniin jouluiseksi. Tunnelma on samaan aikaan kihisevän jännittävä ja levollisen onnellinen.

Täällä jouluviikko on ollut oikeastaan kuin mikä tahansa viikko. Paitsi että aamuisin on avattu joulukalenterit ja iltaisin katsottu tv:stä Joulukalenteri (joka muuten on ollut aivan ihana tänä vuonna!).

Maanantaina Rasmus ja Luka pääsivät koulussa leipomaan pipareita, mikä oli kivaa. Meillä kotona kun jää piparit tänä vuonna leipomatta kun ei ole uunia. Koulussa oli samana päivänä myös jouluolympialaiset rannalla. Hiukan erilaiset joulupuuhat täällä päin siis. :)

Minä vierailin maanantaina Agape Home -päiväkodissa, jossa kävin jo aiemmin syksyllä ja annoin tällöin mahdollisuuden blogin lukijoille tehdä lahjoituksen päiväkodin hyväksi. Nyt kävin vihdoin toimittamassa lahjoitusrahoilla ostetut tuotteet päiväkotiin: maitotetroja, vaippoja ja sipsejä herkuiksi. Maitotetroja saatiin tuolla rahalla 348 kpl eli riittävät vähäksi aikaa. Paljon kiitoksia lahjoittaneille! <3

Tällä pienellä pojalla oli Milon vanha paita päällä. :) Lahjoitin meinaan aiemmin syksyllä Milolle pieneksi jääneitä vaatteita päiväkodin lapsille. Ihanaa kun täällä tietää kaiken menevän tarpeeseen, Suomessa tuntuu ettei kukaan huoli.

Tiistaina oppilaat katsoivat aamulla koulussa jouluelokuvan ja tämän jälkeen me vanhemmatkin kokoonnuimme koululle kuuntelemaan lasten lauluja sekä syömään joulupuuroa ja karjalanpiirakoita. Viimeiseksi ennen lomalle lähtöä oli todistustenjako. Nyt siis pojilla on lähes kolme viikkoa joululomaa koulusta.

Rasmus hakee todistuksensa.

Lukan vuoro.

Mä kävin tiistaina ekaa kertaa täällä kampaajalla. Uskaltauduin ottamaan vaaleita raitojakin hiuksiin, vaikka oonkin kuullut “kauhutarinoita” siitä, että thaimaalaiset eivät osaa värjätä suomalaista hiusta ja odotin saavani keltaiset hiukset. Hyvin kuitenkin osasivat homman. Aikaakin meni puolet vähemmän kuin Suomessa, thaimaalaiseen tapaan kun pääni kimpussa hääräsi koko ajan kaksi henkilöä. Täällä on nimittäin joka paikassa aina aivan älyttömän paljon henkilökuntaa.

Pyörähdin myös pikaisesti katsomassa jos keksisin vielä lisää lahjoja. Vähän harmittaa kun lahjoja tulee tänä vuonna normaalia vähemmän, täältä ei meinaan löydä läheskään yhtä kivoja lahjoja kuin Suomesta. Kirjakaupassa pörräsin etsimässä Milolle kirjoja. Niitäkin on hankala ostaa, kun täkäläiseen tapaan kirjatkin on kääritty muoviin, kuten aina kaikki tuotteet kaupoissa. Ei yhtään pysty selaamaan miltä kirja näyttää sisältä.

Keskiviikkona aloitettiin poikien joululoma menemällä koko päiväksi Ramayana-vesipuistoon. Se on viime keväänä auennut vesipuisto Pattayalla, jota mainostetaan Thaimaan suurimpana vesipuistona. Mun ja lasten seuraksi mukaan lähtivät Lukan luokkakaveri Oskari vanhempiensa kanssa.

Menomatkalla Oskarin perhe kierrätti meitä autolla katselemassa maisemia kun ei oltu sielläpäin Pattayaa aiemmin liikuttu. Näkyi paljon kauniita ja mielenkiintoisia paikkoja. Ei täältä kaupungista tekeminen kyllä lopu. 

Nähtiin matkalla myös Khao Chee Chan eli 130 metriä korkea Buddha-kuva, joka on kaiverrettu lasersäteillä jyrkän karstivuoren seinään. Kuva valmistui vuonna 1996 kuningas Bhumibolin valtaistuimella olon 50-vuotisjuhlan kunniaksi.

Valittiin hyvä päivä vesipuistoon, oli meinaan kuuma päivä. Vesipuisto oli viihtyisä ja tilava. Tekemistä riitti niin Milolle kuin isommillekin pojille. Rasmus, Luka ja Oskari huitelivat keskenään ympäri puistoa. Milokin nautti kovasti: leikki lasten alueilla, kellui mun kanssa aaltoaltaassa ja donitsilla lazy riverissä. Se on kyllä semmoinen hurjapää, kaikkiin liukumäkiin olisi menossa eikä välitä yhtään vaikka vettä suihkusi ja kaatui päälle milloin mistäkin. Rasmus onneksi laski Milon kanssa mäkiä niin sain välillä huilata.

Luka ja Oskari.

Kotimatkalla käytiin vielä ravintolassa syömässä. Oskarin äiti on thaimaalainen, joten pääsin taas maistelemaan ihan uusia ruokia kun pöytä tilattiin täyteen erilaisia annoksia. Hyvää oli!

Torstaina lähdin taas lasten kanssa retkeilemään. Tällä kertaa retkiseuraksi valikoitui Kati ja Sami lapsineen. Kohteena oli krokotiilipuisto, The Million Years Stone Park & Pattaya Crocodile Farm.

Vähän varauksella lähdin puistoon, täällä Thaimaassa kun suurin osa eläinpuistoista on aika karuja ja eläimiä kohdellaan huonosti. Ei tämäkään puisto mallikkaimmasta päästä ollut. Eläimillä oli ahtaat häkit, norsut olivat hermostuneen oloisia ja huumattuja tiikereitä oli odottamassa turisteja valokuviin. Jätettiin suosiolla kaikki tällainen väliin. Myös norsuratsastusta olisi ollut tarjolla. Siitäkin olen lukenut paljon juttuja, miten julmasti norsuja kidutetaan pienestä asti että antavat ylipäänsä ihmisten ratsastaa ja miten niiden selät ei edes kestä ratsastamista.

Saatiin kuitenkin puistossa paljon hienojakin elämyksiä. Kaikkia eläimiä sai syöttää. Paras kokemus oli ehdottomasti kirahvien syöttäminen. Milo oli aivan innoissaan ja syötti korillisen banaaneja kirahville. Tosi nätisti söi Milon kädestä, vaikka mua meinasivat aina tilaisuuden tullen puskea ja kerran säikähdinkin niin paljon että lensin selälleni. Myös norsuille syötettiin banaaneja.

Krokotiilejäkin pääsi syöttämään. Sai ostaa kanan jota roikutettiin ongen päässä. Hurjia otuksia olivat. Ja nopeita! Säikähdin monet kerrat syöttiä roikuttaessani kun joku krokotiili yhtäkkiä hyppäsi vedestä saaliin kimppuun. Ja kun lopulta nappasi kiinni niin hurjalla voimalla riuhtaisi onkea. Samilla kroko vetäisi kanan veden alle niin voimalla, että kaksi miestä sai kaikin voimin pitää ongesta kiinni ja siltikin kroko meinasi voittaa taistelun ja vetää ongen mukanaan veteen. Jännää oli.

Puistossa oli myös leikkipaikka, mikä on aina plussaa kun täällä ei leikkipuistoja oikein missään ole. Ampiainen tosin pisti mua leikkipaikan luona peukaloon. :(

Niin ja olihan puistossa eläinten lisäksi tietysti paljon hienoja kiviä, kuten puiston nimikin kertoo! 

Lopuksi ostettiin Milolle vielä matkamuistomyymälästä tällainen hassunhauska hattu. :D

Tämä päivä on mennyt kovaa flunssaa potiessa. Pää ja keuhkot on ihan tukossa ja ääni maassa. Kurkku oli eilen tosi kipeä, nyt se on onneksi jo vähän helpottanut. Voin hyvin korvata huomenna Petteri Punakuonon punaisen nenäni kanssa. :)

Nyt rauhoitutaan joulun viettoon. Oikein ihanaa joulua kaikille rakkaille ihmisille sinne Suomeen ja tänne Thaimaahan! <3