Viisumihommia, opiskelua ja synttärijuhlintaa

Täällä jäi vuoden sateisin kuukausi eli syyskuu juuri taakse. Sadekausikin on täällä aika täydellinen, koska lähes aina öisin sataa, muttei juuri koskaan päivisin. Öisin sataakin sitten todella lujaa. Ukkoset on myös olleet hurjia, varsinkin kuluneella viikolla. Monena yönä salamat on välkkyneet ja on jyrissyt niin järkyttävän kovaa, tuntuu että ukkonen tulee ikkunoista läpi. Vastaavaa ei kuule koskaan Suomessa. Säikäyttää todella eikä siinä metelissä pysty nukkumaan. Hurjan kuuloista.

Yhtenä yönä mietin sängyssä hereillä maatessani ja ukkosta kuunnellessani, miten onnekas olen kun saan maata kuivassa ja lämpimässä sängyssä. Miten samalla kadulla olevien slummiasukkaiden peltihökkeleihin sataa vedet sisälle.

Koulussa on koko alkusyksy pohdittu opettajien kanssa mitä Lukan kanssa pitäisi tehdä, kun on niin taitava kaikessa ja koulu on hänelle todella helppoa. Että pitäisikö Lukan hypätä yhden luokan yli. Päädyttiin ensin siihen, että täällä pienessä koulussa kun eriyttäminen on helppoa niin Lukalle annetaan jatkossa muita tokaluokkalaisia haastavampia tehtäviä.

Luka siirrettiin myös jo melko alussa 4. ja 5. luokkalaisten kanssa samaan luokkaan, eli Rasmus ja Luka ovat jo hyvän tovin opiskelleet samassa luokkahuoneessa. Nyt opettaja oli kuitenkin huomannut, että Luka tekee mielellään jo 4. ja 5. luokkalaistenkin tehtäviä ja pärjää niissäkin hyvin, joten asiaa alettiin miettimään vielä uusiksi.

Viime viikon aikana Luka on sitten tehnyt 3. luokan kirjoja kaikissa muissa aineissa paitsi matikassa, jossa siirtyy myös nyt 3. luokan kirjaan (kun sai yhdessä viikossa tehtyä 2. kevään matikan). Lukan mielestä uudet kirjat ei ole olleet yhtään liian vaikeita eikä sekään tunnu raskaalta että koulupäivät pitenivät muutoksen myötä. Lukan taitoja testataan nyt monin eri tavoin koulussa jotta saadaan varmuus siitä että hän pärjäisi 3. luokalla. Kaikista testeistä Luka on selviytynyt reilusti yli ikätason. Syyslomaan mennessä pitäisi tehdä lopullinen päätös siitä, jääkö Luka 2. luokalle vai siirtyykö 3. luokalle.

Myös Rasmus on saanut koulusta paljon hyvää palautetta: taidoistaan, käytöksestään ja kehittymisestään. Pieni luokkakoko on selvästi hyvä asia. Tunneilla on parempi työrauha ja pienessä ryhmässä uskaltaa helpommin osallistua ja kertoa mielipiteensä. Se on myös ihanaa, että täällä opettajilla on paremmin aikaa jokaiselle oppilaalle ja opetus on yksilöllisempää, jokaiselle omien taitojen ja haasteiden mukaista. Ymmärrän täysin, että Suomessa isoissa luokissa opettajilla ei ole samaan aikaa.

Viikko täällä hujahti taas vauhdilla. Maanantaina suunnattiin Samulin ja Milon kanssa heti aamusta Immigrationiin. Thaimaassa tarvitsee viisumin, jos haluaa olla maassa yli 30 päivää. Meillä on turistiviisumit, koska meillä ei ollut perusteita siihen että oltaisiin saatu vuoden viisumit. Turistiviisumeilla maassa saa olla kerralla 60+30 päivää, eli aina 60 päivän jälkeen täytyy käydä paikallisessa Immigrationissa anomassa (=ostamassa) 30 lisäpäivää viisumiin. Tämän jälkeen pitää poistua maasta anomaan suurlähetystöstä uutta turistiviisumia.

Nyt oli siis meillä ensimmäisen Immigration-vierailun aika. Samuli oli käynyt vuokraisäntämme avustuksella hakemassa kaikki kaavakkeet täytettäväksi jo etukäteen, mikä oli fiksu valinta. Niitä kaavakkeita täyttäessä meni nimittäin hermot. Monta paperia, joihin piti kaikkiin täyttää samat tiedot moneen kertaan. Kaavakkeissa kysyttiin henkilötietojen lisäksi kaikkea mahdollista aina passinumerosta pankkitilin numeroon ja äidin ammatista facebook-tiliin. Onneksi lapsista ei tarvinnut täyttää omia kaavakkeita. Ainakaan tällä kertaa, täällähän kaikki on aina virkailijasta kiinni ja seuraavalla kerralla tilanne voi olla ihan toinen.

Outoa oli myös se, että kaavakkeiden toisella puolella oli vieraiden ihmisten passikopioita. Käyttävät siis ilmeisesti säästösyistä meidänkin passikopioita sitten toisten ihmisten kaavakkeiden taustoina. Siitä joku sitten näppärästi kopioi meidän sotut ym. tiedot. Tämä näiden toiminta jaksaa aina vaan kummastuttaa, mutta ei siitä voi huomauttaakaan.

Pukeuduttiin Immigrationiin muilta saamiemme ohjeiden mukaan siististi ja muistettiin hymyillä ja käyttäytyä rauhallisesti. Hämmästyttävää oli se, että tiskeillä istuneet ihmiset eivät käyttäneet tietokoneita vaan kirjoittivat tietoja ylös käsin. Tunti siellä meni jonottaessa, mikä on ilmeisesti aika vähän. Yllättävän helposti kaikki meni. Nyt on siis leimat passissa, taas hetkeksi.

Immigration.

Tiistaina käytiin Samulin ja Milon kanssa kiertämässä outleteja Rasmuksen ja Lukan ollessa koulussa. Löysin jopa vihdoin pari mekkoa itselleni. Loppupäivä oltiinkin ihan vaan kotosalla. Rasmus oli vähän kipeä, tuli koulusta kesken päivän kotiin. Skypeteltiin paljon. Rasmus soitteli Suomen luokalleen ja mä juorusin monta tuntia ensin äidin ja sitten ystäväni kanssa.

Keskiviikkona olin Milon kanssa päivällä kahdestaan tuntikausia Central Festivalissa kiertelemässä. Sain tehtyä muutamia tarpeellisia hankintoja ja Milo pääsi leikkipaikkaan leikkimään.

Torstaina aloitettiin Samulin kanssa thain kielen alkeet -kurssi. Se on aina tiistaisin ja torstaisin kaksi tuntia kerrallaan poikien koululla. Kurssilla opetetaan thain kielen puhumista, ei kirjoittamista. Thaimaalaisillahan on eri aakkoset kuin meillä ja niiden opetteleminen on ihan oma hommansa. Meillä on siis kaikki materiaalit kirjoitettu foneettisesti. Kurssilla kerrotaan myös paljon Thaimaan kulttuurista, mikä on tosi mielenkiintoista ja auttaa ymmärtämään paikallisia paremmin.

Ahkera oppilas.

Ensimmäisellä tunnilla opeteltiin thain kielen erilaisia tooneja. Thaimaassa on viisi erilaista toonia eli äänenkorkeutta, joilla sanat voidaan sanoa. Eri toonilla sanottuna sama sana voi tarkoittaa aivan eri asiaa. Thaimaalaiset saa varmasti vielä monta kertaa hyvät naurut mun kustannuksella. :D

Kiva on päästä vähän oppimaan kieltä, kun täällä nyt kerran asuu. Ja pelkät alkeet riittää nyt loistavasti mikäli täällä vain vuosi asutaan. Kun nyt oppii sen verran että pystyy vähän jotain sanomaan ja ymmärtämään. Ekasta tunnista jäi tosi hyvä fiilis. Milokin jaksoi hyvin leikkiä itsekseen ihan hiljaa koko parituntisen ajan.

Perjantai-iltana Anne, Jarno ja Ninni tulivat meille istumaan iltaa. Oli oikein hauska ja rento ilta. Rasmus, Luka ja Ninni kävivät uimassa ja pelailivat lautapelejä. Ja meillä aikuisilla riitti juttua.

Lauantaina mentiin illemmalla keskustaan Night Bazaarille eli iltamarkkinoille. Ihanan väljää oli, ei juurikaan asiakkaita. Ekaa kertaa täällä tuntui että löytäisin paljon kaikkea kivaa ostettavaa ja vielä edullisesti. Muutaman mekon ostinkin ja pojille parit shortsit. En kuitenkaan saanut kunnolla katseltua kun meidän poikakolmikko ei yhtään tykkää shoppailla. Täytyy tulla joku kerta pian uudestaan kiertämään kojuja rauhassa joko yksin tai kaverin kanssa.

Sunnuntaina oli Rasmuksen 11-vuotis synttärit. Rasmus sai päättää päivän ohjelman. Aamulla kun lahjat oli avattu mentiin aamupalalle läheiseen Old Staff -ravintolaan. Siitä lähdettiin Harboriin, joka on uusi ja valtava ostoskeskus. Erityisen tästä tekee se, että siellä on useampi kerros varattuna lapsille. Harborista löytyy mm. trampoliinipuisto, lumimaa, luistinrata, seinäkiipeilyä jne. Ja Harbor Land (paikallinen HopLop), jonka Rasmus valitsi tämän päivän kohteeksi.

Päivänsankari.

Harbor-ostoskeskuksessa voi laskea yläkerrasta alakertaan liukumäkeä pitkin.

Harbor Landissa

Leikkien jälkeen käytiin tietysti vielä ravintolassa syömässä. Loppuilta vietettiin kotona. Pojat sai pelata rauhassa, pelleiltiin Rasmuksen uudella selfie-tikulla ja katsottiin lahjaksi saatua Simpsonit-dvd:tä karkkia syöden. Mukava päivä oli. :)