Sairastelua

Kaksi viikkoa vierähtänyt edellisestä kuulumisten päivityksestä. Hirveästi ei ole kerrottavaa, mutta kerron nyt jotain kuitenkin. Aloitetaan toissaviikosta.

Toissaviikon keskiviikkona kävin Milon kanssa Royal Garden Plaza -ostoskeskuksessa shoppailemassa. Käveltiin myös keskustan rantakatua pitkin ja mietin, että haluan alkaa useammin käydä kävelemässä joko keskustan tai Jomtienin rantakaduilla. Niillä kävellessä tulee juuri se fiilis jota lähdin täältä maasta hakemaan. Kävelyä merenrannalla palmujen ympäröimänä, auringon paistaessa ja lämpimän merituulen puhaltaessa. 

Se nimittäin täytyy myöntää, että vaikka Pratamnak on hyvä paikka asua (siellä on juuri sopivan rauhallista meille ja kaikki tarpeellinen lähellä), niin siellä ei ole kaunista eikä meri ole läsnä. Jotenkin sinne vaan jämähtää ja viime aikoina on tullut hyvin vähän liikuttua Pratamnakin ulkopuolella. Pattaya nyt ei ylipäänsä ole missään nimessä kauneinta Thaimaata, kun vertaa esimerkiksi Krabin seutuun jossa olemme aiemmin lomailleet.

Perjantaina kävin Anne H:n kanssa illalla drinkeillä tässä Pratamnakissa, kun täällä molemmat asutaan. Istuttiin läheisen hotellin katolla. Kiva paikka ja oli ihanan rauhallista.

Lauantaina tulin sitten kipeäksi. Milo tuli kipeäksi jo torstaina, joten osasin odottaa tätä. Lauantaina oli lähinnä vain flunssainen olo ja kurkku kipeä. Sunnuntaina nousi kuume, jota jatkuikin päivätolkulla. Päivä päivältä kuume vaan nousi. Keikkui suurimmaksi osaksi noin 39 asteessa, välillä jopa lähempänä 40 astetta. Olin ihan pelistä pois ja sängyn pohjalla, en jaksanut edes telkkaria katsoa.

Keskiviikkona sitten raahauduin lääkäriin Bangkok Pattaya Hospitaliin. Ottivat verikokeita joilla poissuljettiin denguekuume ja influenssat. CRP-arvot olivat koholla (175), joten antoivat ensin reilun tunnin verran mulle antibioottia suoraan suoneen ja sitten pääsin kotiin lepäämään mukanani kassillinen lääkkeitä. Siitä se olo alkoi sitten pikkuhiljaa parantumaan ja kuume laskemaan, vaikka heikko olo on ollut tähän päivään asti. Ja kamala yskä jäi. En tiedä mikä pöpö mulla oli, Milo ja Rasmus sairastivat myös mutta paranivat nopeasti.

Mun piti sairaalassa käyttää suojaa suun edessä etten tartuta muita.

Torstaina Thaimaahan levisi suuri suru rakastetun ja pitkään hallinneen kuninkaan kuoleman myötä. Tästä kirjoitin lyhyen erillisen kirjoituksen. Lisää voitte lukea uutisista. Suht normaalisti täällä kaikki on tapahtumasta huolimatta, hiukan jännittynyt ilmapiiri tosin että mitä tuleman pitää.

Eräs kuninkaan muistoksi pystytetty alttari.

Lauantaina jaksoin ekaa kertaa viikkoon lähteä kodista ulos. Kävin Anne T:n ja lasten kanssa ensin syömässä ja sitten Mario Landissa, joka on Central Festivalin yläkerrassa. Siellä voi pelata erilaisia kolikkopelejä ja pois lähdettiinkin sitten sylit täynnä pehmoleluja. Siitä jatkettiin jätskille ja hurautettiin vielä autolla Candy Land -karkkikauppaan. Annen perheellä on iso auto ja oma autokuski, joten liikkuminen paikasta toiseen on helppoa. Hauska päivä oli!

Luka, Rasmus, Peetu, Sinna ja Tiitus. Venni ja Milo eivät olleet mukana.

Kielikurssi on myös jatkunut pari kertaa viikossa, mutta sieltäkin jouduin olemaan harmillisesti kaksi kertaa nyt pois kun meni koko viikko sairastaessa. Toivottavasti en ole täysin pudonnut kärryiltä...

Siinäpä tiivistetysti ja pääpiirteittäin meidän viimeiset kaksi viikkoa.