Vastakohtien Pattaya

Thaimaassa on menossa suruaika kuninkaan kuoleman vuoksi. Miten se on näkynyt meidän elämässä? Lukan lempiravintolan värivalot oli jouduttu vaihtamaan tavallisiin suruajan vuoksi. Musiikkia ei myöskään ravintolassa soinut (vaikka monissa paikoissa kyllä soi, tosin ehkä vähän hiljempaa). Alkoholia ei myydä kaikissa paikoissa. Osa ihmisistä pukeutuu mustiin, eivät kuitenkaan kaikki. Kuninkaan kuvia on entistä enemmän näkyvillä kaikkialla. Loppuvuoden juhlat Pattayalla on peruttu: Loy Kratong ja marraskuun ilotulitukset, ehkä jopa uuden vuoden juhlinta. Ilmapiiri on odottava ja hiukan jännittynyt.

Kuninkaan muistoksi on pystytetty muistoalttareita jopa keskelle ruokakauppaa.
Näiden yhteydessä on usein kirja, johon ihmiset voivat kirjoittaa muistokirjoituksia kuninkaalle.

Mustia vaatteita kaupan suruajalle.

Luka on nyt tosiaan sitten virallisesti kolmannella luokalla. Ja hienosti on pärjännyt. Luka on tällä hetkellä koulun ainoa kolmasluokkalainen eli saa osittain yksityisopetusta. :) Ei hän tosin yksinään luokassa istu vaan opiskelee samassa luokassa 4. ja 5. luokkalaisten kanssa. Ja marraskuussa kouluun tulee lisää oppilaita, “sesonkilapsia”, joiden joukossa on kuulemma myös kolmasluokkalaisia.

Ihan ilman sairasteluita ei olla tätäkään viikkoa selvitty. Itseäni on yskä kiusannut edelleen. Luka sai koulussa kiertäneen pöpön, josta tulee pää ja maha kipeäksi. Milollakin on ollut maha sekaisin. Mutta kukaan ei ole kuitenkaan onneksi joutunut makaamaan sängyn pohjalla.

Maanantaina menin lasten kanssa koulun jälkeen viettämään päivää Anne T:n ja lasten luokse. Heidän perheensä isä oli työmatkalla ja meidän perheen isällä myös hirveästi töitä, joten päätettiin viettää päivää yhdessä. Näin Anne sai seuraa ja Samuli työrauhan. Annen perhe on juuri muuttanut uuteen taloon. Harmillisesti sattui sadepäivä niin jouduttiin viettämään lähes koko aika sisällä, mutta kyllä lapset uimaankin pääsivät kun ukkonen taukosi hetkeksi. Annella ja Janilla on siis yhteensä neljä lasta: Peetu 7. luokalla, Venni 4. luokalla, Sinna 1. luokalla ja Tiitus 5v.

Keskiviikkona Rasmus ja Luka olivat poissa koulusta ja lähtivät mun ja muutaman muun suomalaisen mukaan käymään slummissa. Aiemmassa kirjoituksessani kerroin blogin lukijoiden mahdollisuudesta auttaa slummien asukkaita ja sainkin kerättyä pienen summan lahjoituksia kasaan, johon itsekin lisäsimme osuuden. Kiitos lahjoittaneille! Kaksi muuta suomalaista oli myös saanut kerättyä lahjoituksia, joten yhdistimme rahat ja saimme ostettua slummien asukkaille neljä kärryllistä ruokaa: riisiä, nuudeleita, kalakastiketta ja pikkupusseja sipsejä.

Rasmus ja Luka pääsivät jakamaan ruokaa slummin asukkaille. Vietiin myös itse tuliaisina slummiin vähän leluja, jotka pojat saivat antaa pienille lapsille. Pääsimme myös kurkistamaan erääseen asuntoon sisälle. Pojat sanoivat jälkeenpäin, että oli kiva päästä käymään slummissa ja ilahduttaa asukkaita ruoalla. Myös sitä pohdiskeltiin, millaista slummissa on asua sateella, kun vettä tulee kotiin sisälle. Ja aurinkoisena päivänä kodeissa on taas paahtavan kuuma, kun ei ole ilmastointia. Toivon, että tämä oli pojille opettavainen kokemus.

Torstaina käytiin päivällä Milon kanssa tapaamassa Katia ja hänen lapsiaan Marlonia 4v. ja Mimosaa 2v. jotka asuvat myöskin tässä Pratamnakissa talven. Tutustuttiin facebookin kautta. Kiva oli saada uusia ystäviä ja Milollekin ikäistään leikkiseuraa. Vaikka Milo olikin tällä kertaa kiinnostuneempi uusista autoista kuin leikkikavereista. :)

Milo oli innoissaan kun pääsi kyläpaikassa silittämään koiraa.
Kulkukoiriin kun on kielletty koskemasta.

Perjantaina illalla lähdin yksin ostoksille keskustan Night Bazaarille. Monta tuntia kahlasin kojuja läpi. Tarkoituksenani oli etsiä lapsille vaatteita (itselleni kun olen jo mekkoja paljon ostellut), mutta vaatetarjonta Rasmuksen ja Lukan ikäisille on todella huono joka paikassa, joten saalis jäi laihaksi.

Lauantaina lähdettiin kävelemään Pratamnakista rantakatua Jomtienin rannalle päin. Samuli ja pojat ovat kävelleet siellä aikaisemminkin mutta itse olen aiemmin kävellyt vaan ihan alkupätkän kadusta. Enkä kyllä ymmärrä miksi. Aivan ihana reitti! Pratamnakissahan ei ole siis rantakatua eikä oikein rantaakaan tässä meidän kohdalla, mutta Pratamnakin laidalta alkaa tuo katu Jomtienille päin. Näin lähellä meitä tällainen paikka ja mä tajuan sen vasta nyt! Oli ihanaa kävellä hiekkarannan laitaa ja kuunnella meren kohinaa lämpimän merituulen puhaltaessa kasvoille. Nautin niin paljon. Löydettiin myös matkan varrelta kiva keinu, jolla saa kunnon vauhdit pitkien narujen ansiosta ja voi keinua merta katsellen. 

Tänään sunnuntaina lähdettiin myös kävelylle, tutkimaan Pratamnakin katuja joilla ei olla aiemmin kävelty. Erään kadun päästä rannalta löytyi ystävän suosittelema aivan ihana ravintola, Sky Gallery. Todella tunnelmallista ja kaunista ja mitkä maisemat! Ravintolasta löytyy varmasti jokaiselle mieluinen paikka chillailuun. Voi istuskella varjossa säkkituoleissa tai sohvilla, löhöillä auringossa korituolissa varpaat hiekassa tai syödä ihastuttavan vanhan puun juurella. Turkoosi meri kimalsi taustalla ja portaita pääsi laskeutumaan hiekkarannalle. Ehdottomasti kaunein ravintola missä ollaan täällä käyty, ihastuin täysin!

Tähän on hyvä päättää tämä viikko.