Slummissa

Täällä Thaimaassa näkyy hyvin kontrasti rikkaiden ja köyhien välillä. Samalla kadulla länsimaisten hienojen asuntojen vieressä majailee paikallisia ihmisiä todella vaatimattoman näköisissä hökkeleissä, jopa slummeissa. Tässä meidänkin kadulla on tällainen hökkelikylä, eräänlainen pieni slummi. Siinä asuu rakennusmiesten perheitä. Rakennusmiehet ovat täällä useimmiten Kambodzasta, Laosista tai Pohjois-Thaimaasta, jotka ovat muuttaneet tänne työn perässä. Kyllä on monta kertaa tuntunut pahalta se, että itse asuu hyvässä talossa, kun toiset nukkuvat naapurissa peltihökkeleissä. Tai kun ohikulkiessaan näkee perheitä lapsineen tonkimassa meidän talon roskiksia. Tuntuu niin väärältä. Osaa todella olla kiitollinen siitä mitä itsellä on. Ja haluaisi niin kovasti tehdä jotain asian eteen.

Meidän naapurit. 

Jo ennen Thaimaahan muuttamista oli selvää, että haluaisin tehdä täällä jotain hyväntekeväisyyttä. Selkeää oli myös se, että kohteena ovat lapset. Tämä köyhyyden näkeminen on saanut ajatukseni vain vahvistumaan. Niinpä päätin alkaa tutustua mahdollisuuksiin lisää.

Tiistaina sain tilaisuuden vierailla eräässä Pattayan slummeista, kun pieni suomalainen porukka oli lähdössä viemään sinne ruokaa lahjoituksilla ostetuilla rahoilla. Pattayalla on noin 10 isompaa slummia ja sen lisäksi paljon pienempiä, joten avulle on tarvetta. Poikkesimme matkalla Big C:n kautta ostamassa slummissa asuville perheille riisiä, nuudeleita ja ruokaöljyä, sekä pieniä sipsipusseja. Vierailemassamme slummissa asuu tällä hetkellä noin 70 perhettä, myös paljon lapsia.

Mukanamme ruokakaupassa oli thaimaalainen pastori.

Kolme kärryllistä ruokaa saatiin 200 eurolla ostettua.

Slummissa ruoat vietiin asukkaiden toimesta ensin lajiteltavaksi. Ne jaettiin tasan ja jokaiselle perheelle tehtiin oma ruokapussi. Tätä toimintaa johti slummikylän johtaja. Jokaisella slummilla on oma johtajansa, useimmiten vanhempi nainen, kuten tässäkin slummissa. Tämän jälkeen rukoiltiin (Jumalaa, vaikka suurin osa thaimaalaisista onkin buddhalaisia) ja siunattiin ruoka. Sitten ruokapusseja alettiin jakamaan. Kiitolliset ihmiset hakivat omansa ja tulivat hymyillen meitä vielä erikseen kiittämään wai-tervehdyksin. Wai-tervehdyksessä kädet liitetään yhteen ja kumarretaan. Sitä käytetään tervehdittäessä, kiittäessä ja osoittamaan kunnioitusta.

Ruoan pussittamista jakoa varten.

Slummin väkeä odottelemassa ruokaa.

Pastori rukoilee ja siunaa ruoan.

Kylän johtaja.

Ruoan jakaminen alkoi.

Kiitollisia ihmisiä.

Meidät kutsuttiin vieraaksi kahteen kotiin. Ensimmäisessä asuivat vanhemmat kahden aikuisen poikansa kanssa. Molemmat pojat istuivat pyörätuolissa, kumpikin oli vammautunut liikenneonnettomuudessa. Ja molemmat siis eri aikaan. Myös perheen äiti oli loukkaantunut liikenneonnettomuudessa, mutta hän pystyi kuitenkin kävelemään. Kyllä on yhdellä perheellä huono tuuri. Täällä kun vammaudut etkä pysty tekemään työtä niin olet taloudellisesti pulassa, sosiaalitukijärjestelmää kun ei oikeastaan ole. Pyörätuolit miehille oli ostettu lahjoitusrahoilla, jotta pystyvät jotenkin liikkumaan. Mutta slummialueella niilläkään ei ole helppoa rullata mutavellissä.

Koti oli todella karu. Vaikea pukea sanoiksi. Tässä kodissa oli sentään lattia, useimmissa ei ole sitäkään. Ja vessakin löytyi. Usein slummeissa käytetään vessana ämpäriä, joka sitten tyhjennetään ulos. Asukkaat nukkuvat lattialla. Jos sataa vettä, niin vesi tulee sisälle taloon.

Keittiö.

Vessa.

Sänky.

Toisessa kodissa asui pieni 2-vuotias poika. Hänellä ei ole äitiä, äiti on kadonnut jonnekin. Isä hänellä on ja isovanhemmat. Ilmeisesti hänestä huolehtii pääasiassa isoäiti.

Poika on samanikäinen kuin meidän Milo. Kuitenkin lapset elävät täysin erilaisessa maailmassa. Tämä pieni poika elää likaisessa slummissa roskien, nälän ja vaarojen keskellä. Sydämeen sattui kun sitä ajatteli.

2-vuotiaan koti, tuolla roskien keskellä.

Vaikka slummien asukkaat ovat todella köyhiä, heillä on kuitenkin televisiot ja puhelimet. Suurimmalla osalla on myös skootteri tai auto (joita he tarvitsevat sekä työntekoon että liikkumiseen). Myös ihmisten vaatteet ovat ihan siistit. Thaimaalaiset panostavatkin ennemmin hienoon puhelimeen ja autoon kuin kotiin. Täällä kun on aina lämmintä niin tarkenee nukkua huonommassakin hökkelissä.

Suurin osa slummien asukkaista on myös töissä eikä kaupungilla liikkuessaan päältä päin näe kuka asuu slummissa. Monet mopotaksit ja katukojujen myyjät esimerkiksi asuvat slummissa. Thaimaassa kun jokainen voi tehdä työtä ja yrittää, rittää että esimerkiksi omistaa mopon tai osaa laittaa ruokaa. Heidän päiväpalkkansa on pitkistä työpäivistä huolimatta niin pieni, ettei heillä ole varaa parempaan kotiin.

Slummeissa on päiväaikaan turvallista liikkua. Totuus on kuitenkin toinen öisin. Yöaikaan slummeissa on vaarallista. Ihmisiä saatetaan ryöstää ja raiskata. Kotiovia ei saa lukkoon. Päihteet ovat slummeissa todella suuri ongelma.

Käynti slummissa oli todella pysäyttävä ja tunteita herättävä. Sitä oli vaikea käsittää, vaikka sen näki omin silmin. Että ihmiset ihan oikeasti asuvat siellä. Asioita joutui hiukan sulattelemaan astuttuani sisään omasta kotiovesta.

Slummien asukkaat keräävät muovipulloja roskiksista.
Kilosta muovipulloja saa noin 30 senttiä rahaa.

Haluan auttaa jotenkin, nyt kun asun täällä ja voin konkreettisesti vaikuttaa. Siksi aionkin polkaista käyntiin hyväntekeväisyystempauksen, johon sinäkin voit nyt helposti osallistua.

Mikäli haluat auttaa slummissa asuvia perheitä, niin lahjoita haluamasi summa tililleni
FI35 2293 2000 0592 28 (Nordea) ja kirjoita viestiksi "slummi". Lupaan, että tällä koko rahalla ostetaan slummiperheille ruokaa tai muuta tarpeellista eikä rahasta mene mitään osuutta millekään välikäsille. Menen itse henkilökohtaisesti viemään slummiin rahoilla ostetut tuotteet. Pienikin summa auttaa. Esimerkiksi viidellä eurolla saa ostettua jo kolme isoa riisisäkkiä.

Seuraavassa blogikirjoituksessani julkaisen myös toisen avustuskohteen jossa pääsin vierailemaan: thaimaalaisen päiväkodin jossa on paljon slummilapsia. Voit tukea joko molempia kohteita tai valita sen kumpi on itsellesi lähempänä sydäntä.

Suuri kiitos jo etukäteen kaikille osallistujille!