Matkavalmisteluja tulvan keskellä

Täällä on pitänyt kiirettä. Huomenna lauantaina lähdetään Thaimaan naapurimaahan Malesiaan ensimmäiselle visa runille eli anomaan uusia turistiviisumeita. Viikkoon on siis kuulunut paljon matkavalmisteluita. Tämän lisäksi meidän piti jo nyt varata myös seuraava visa run -matka kolmen kuukauden päähän, koska ei saada Malesiasta viisumeita mikäli meillä ei ole lentolippua pois maasta 90 päivän sisään.

Viisumit ovatkin taas työllistäneet mukavasti. On tulostettu, kopioitu ja täytetty kaiken maailman lippulappuja ja koitettu varautua kaikkeen mahdolliseen. Suurlähetystön sivuillahan on listat siitä, mitä kaikkia papereita anomuksen liitteenä täytyy olla (nämäkin vaihtelevat sen mukaan mistä maasta viisumia anotaan). Tämän lisäksi virkailijat voivat kuitenkin kysyä oman mielensä mukaan mitä vaan papereita ikinä keksivätkään ja jos niitä ei ole niin hakemus saatetaan hylätä (tai sitten tämän saa hyvitettyä rahalla). Virkailjat saavat muutenkin hylätä viisumianomukset halutessaan ilman mitään perusteita ja asiasta ei voi valittaa. Toivotaan siis että meille sattuu mukava virkailija.

Samuli tajusi pari päivää sitten, ettei hän voikaan anoa viisumia Malesiasta. Meidän turistiviisumeilla saa nimittäin tulla vain yhden kerran maahan ja Samuli tulee Malesian reissun jälkeen Thaimaahan vain yhdeksi yöksi ja lähtee sitten heti työmatkalle Suomeen. Ei siis olisi enää Suomesta tultuaan voinut käyttää samaa viisumia. Anotaan siis nyt vain mulle ja lapsille viisumit Malesiasta ja Samuli anoo omansa sitten Suomesta. Alle 30 päiväähän Thaimaassa saa olla ilman viisumia.

Hiukan jännittää, koska Thaimaa on kiristänyt viisumeiden myöntämistä. Luotan kuitenkin siihen, että saadaan viisumit. Kunhan ei tule siitä ongelmaa, että lapsilla ja mulla on eri sukunimet. Yritin saada Suomesta lasten syntymätodistukset varmuuden vuoksi, mutta ne on hukkuneet jonnekin Thaimaan postin syövereihin ja sähköpostitsekaan en niitä maistraatista saanut vaikka luvattiin. No mutta, eiköhän kaikki mene hyvin.

Toki viikkoon on mahtunut muutakin kuin matkavalmisteluita ja viisumihommia. Kielikurssi on ollut normaalisti pari kertaa viikossa. Tiistaina kävin ihanassa kasvohoidossa Anne H:n kanssa. Keskiviikkona kiertelin Milon kanssa ostoksilla Mike Shopping Mallissa ja Central Festivalissa etsien tarpeellisia hankintoja.

Joulu on saapunut Pattayankin kauppoihin.

Keskiviikkona täällä satoi todella rankasti. Yleensäkin kun täällä sataa niin sitä vettä myös sitten todella tulee. Mutta nyt vesisade paisui ihan tulviksi asti. Lähdettiin Milon kanssa keskustasta kotiin iltapäivällä ja jo silloin satoi aivan kaatamalla. Kastuttiin ihan läpimäriksi sen pienen hetken aikana kun neuvottelin taksikuskin kanssa hinnasta. Onneksi sadekin on täällä lämmin. Tästä ei mennyt kuin tunti pari, niin keskustassa näytti jo tältä:

(Kuva lainattu kaverilta.)

Hyvä sinänsä että lähdettiin silloin kotiin, en tiedä oltaisko muuten päästy. Ja tuolla ei olisi ollut kiva työnnellä Miloa rattaissa. :D Harmittaa kuitenkin etten nähnyt tätä omin silmin, en ole koskaan elämässäni nähnyt tulvaa.

Turvallistahan tuolla tulvavesissä ei ole. Virta on voimakas, vesi on todella likaista (vettä pulppuaa ylös viemäreistä) ja vedessä ui isoja käärmeitä. Autot hörppivät vettä sisäänsä. Silti olisi niin tehnyt mieli kokea se. Täällä Pratamnakissahan ei tulvi kun tämä sijaitsee korkean kukkulan päällä.

Piipahdettiin ulkona, hiukan kastuttiin.

Näkymää Pratamnakista, vesi virtasi kohti rantaa.

Lähellä rantaa Pratamnakissakin oli vettä kadulla, mutta "vain" nilkkoihin asti.

Viemärit ovat kovilla.

Se on muuten merkillistä, että aina kun sataa kovaa niin meillä täällä neljännessä kerroksessakin vesi nousee vesiputkia pitkin parvekkeelle. Pulppuaa partsin lattialla olevasta viemäristä ylös.

Tulvat tulevat ja menevät, torstaina niistä ei ollut enää tietoakaan. Olin aika stressaantunut torstaina, niin kuin olen aina ennen matkalle lähtöä. Menin hierojalle rentoutumaan pyykkien pesun ajaksi, mutta ei se kovin rentouttavaa ollut, sen verran kovakouraisesti tämä mamma rusikoi mua. :D

Muistoja hieronnasta.

Perjantaina oli koulun retkipäivä Pattaya Parkiin. Vanhemmat olivat myös tervetulleita mukaan, joten minä ja Milokin mentiin mukaan polskimaan. Hauskaa oli, Milo nauroi koko ajan, varsinkin liukumäissä. Rasmuksella ja Lukalla oli kivaa kavereidensa kanssa.

Kaikki koulun oppilaat. :) Tässä kuunnellaan Tiiti-opettajan säännöt vielä ennen retkelle lähtöä.

Pattaya Park.

Nyt alkoi pojilla siis viikon syysloma ja meitä kutsuu Kuala Lumpur sekä Langkawi! Ihanaa lähteä lomalle, koska arkea se arki on täälläkin. Pitäkäähän peukkuja että saadaan viisumit!

Vastakohtien Pattaya

Thaimaassa on menossa suruaika kuninkaan kuoleman vuoksi. Miten se on näkynyt meidän elämässä? Lukan lempiravintolan värivalot oli jouduttu vaihtamaan tavallisiin suruajan vuoksi. Musiikkia ei myöskään ravintolassa soinut (vaikka monissa paikoissa kyllä soi, tosin ehkä vähän hiljempaa). Alkoholia ei myydä kaikissa paikoissa. Osa ihmisistä pukeutuu mustiin, eivät kuitenkaan kaikki. Kuninkaan kuvia on entistä enemmän näkyvillä kaikkialla. Loppuvuoden juhlat Pattayalla on peruttu: Loy Kratong ja marraskuun ilotulitukset, ehkä jopa uuden vuoden juhlinta. Ilmapiiri on odottava ja hiukan jännittynyt.

Kuninkaan muistoksi on pystytetty muistoalttareita jopa keskelle ruokakauppaa.
Näiden yhteydessä on usein kirja, johon ihmiset voivat kirjoittaa muistokirjoituksia kuninkaalle.

Mustia vaatteita kaupan suruajalle.

Luka on nyt tosiaan sitten virallisesti kolmannella luokalla. Ja hienosti on pärjännyt. Luka on tällä hetkellä koulun ainoa kolmasluokkalainen eli saa osittain yksityisopetusta. :) Ei hän tosin yksinään luokassa istu vaan opiskelee samassa luokassa 4. ja 5. luokkalaisten kanssa. Ja marraskuussa kouluun tulee lisää oppilaita, “sesonkilapsia”, joiden joukossa on kuulemma myös kolmasluokkalaisia.

Ihan ilman sairasteluita ei olla tätäkään viikkoa selvitty. Itseäni on yskä kiusannut edelleen. Luka sai koulussa kiertäneen pöpön, josta tulee pää ja maha kipeäksi. Milollakin on ollut maha sekaisin. Mutta kukaan ei ole kuitenkaan onneksi joutunut makaamaan sängyn pohjalla.

Maanantaina menin lasten kanssa koulun jälkeen viettämään päivää Anne T:n ja lasten luokse. Heidän perheensä isä oli työmatkalla ja meidän perheen isällä myös hirveästi töitä, joten päätettiin viettää päivää yhdessä. Näin Anne sai seuraa ja Samuli työrauhan. Annen perhe on juuri muuttanut uuteen taloon. Harmillisesti sattui sadepäivä niin jouduttiin viettämään lähes koko aika sisällä, mutta kyllä lapset uimaankin pääsivät kun ukkonen taukosi hetkeksi. Annella ja Janilla on siis yhteensä neljä lasta: Peetu 7. luokalla, Venni 4. luokalla, Sinna 1. luokalla ja Tiitus 5v.

Keskiviikkona Rasmus ja Luka olivat poissa koulusta ja lähtivät mun ja muutaman muun suomalaisen mukaan käymään slummissa. Aiemmassa kirjoituksessani kerroin blogin lukijoiden mahdollisuudesta auttaa slummien asukkaita ja sainkin kerättyä pienen summan lahjoituksia kasaan, johon itsekin lisäsimme osuuden. Kiitos lahjoittaneille! Kaksi muuta suomalaista oli myös saanut kerättyä lahjoituksia, joten yhdistimme rahat ja saimme ostettua slummien asukkaille neljä kärryllistä ruokaa: riisiä, nuudeleita, kalakastiketta ja pikkupusseja sipsejä.

Rasmus ja Luka pääsivät jakamaan ruokaa slummin asukkaille. Vietiin myös itse tuliaisina slummiin vähän leluja, jotka pojat saivat antaa pienille lapsille. Pääsimme myös kurkistamaan erääseen asuntoon sisälle. Pojat sanoivat jälkeenpäin, että oli kiva päästä käymään slummissa ja ilahduttaa asukkaita ruoalla. Myös sitä pohdiskeltiin, millaista slummissa on asua sateella, kun vettä tulee kotiin sisälle. Ja aurinkoisena päivänä kodeissa on taas paahtavan kuuma, kun ei ole ilmastointia. Toivon, että tämä oli pojille opettavainen kokemus.

Torstaina käytiin päivällä Milon kanssa tapaamassa Katia ja hänen lapsiaan Marlonia 4v. ja Mimosaa 2v. jotka asuvat myöskin tässä Pratamnakissa talven. Tutustuttiin facebookin kautta. Kiva oli saada uusia ystäviä ja Milollekin ikäistään leikkiseuraa. Vaikka Milo olikin tällä kertaa kiinnostuneempi uusista autoista kuin leikkikavereista. :)

Milo oli innoissaan kun pääsi kyläpaikassa silittämään koiraa.
Kulkukoiriin kun on kielletty koskemasta.

Perjantaina illalla lähdin yksin ostoksille keskustan Night Bazaarille. Monta tuntia kahlasin kojuja läpi. Tarkoituksenani oli etsiä lapsille vaatteita (itselleni kun olen jo mekkoja paljon ostellut), mutta vaatetarjonta Rasmuksen ja Lukan ikäisille on todella huono joka paikassa, joten saalis jäi laihaksi.

Lauantaina lähdettiin kävelemään Pratamnakista rantakatua Jomtienin rannalle päin. Samuli ja pojat ovat kävelleet siellä aikaisemminkin mutta itse olen aiemmin kävellyt vaan ihan alkupätkän kadusta. Enkä kyllä ymmärrä miksi. Aivan ihana reitti! Pratamnakissahan ei ole siis rantakatua eikä oikein rantaakaan tässä meidän kohdalla, mutta Pratamnakin laidalta alkaa tuo katu Jomtienille päin. Näin lähellä meitä tällainen paikka ja mä tajuan sen vasta nyt! Oli ihanaa kävellä hiekkarannan laitaa ja kuunnella meren kohinaa lämpimän merituulen puhaltaessa kasvoille. Nautin niin paljon. Löydettiin myös matkan varrelta kiva keinu, jolla saa kunnon vauhdit pitkien narujen ansiosta ja voi keinua merta katsellen. 

Tänään sunnuntaina lähdettiin myös kävelylle, tutkimaan Pratamnakin katuja joilla ei olla aiemmin kävelty. Erään kadun päästä rannalta löytyi ystävän suosittelema aivan ihana ravintola, Sky Gallery. Todella tunnelmallista ja kaunista ja mitkä maisemat! Ravintolasta löytyy varmasti jokaiselle mieluinen paikka chillailuun. Voi istuskella varjossa säkkituoleissa tai sohvilla, löhöillä auringossa korituolissa varpaat hiekassa tai syödä ihastuttavan vanhan puun juurella. Turkoosi meri kimalsi taustalla ja portaita pääsi laskeutumaan hiekkarannalle. Ehdottomasti kaunein ravintola missä ollaan täällä käyty, ihastuin täysin!

Tähän on hyvä päättää tämä viikko.

Sairastelua

Kaksi viikkoa vierähtänyt edellisestä kuulumisten päivityksestä. Hirveästi ei ole kerrottavaa, mutta kerron nyt jotain kuitenkin. Aloitetaan toissaviikosta.

Toissaviikon keskiviikkona kävin Milon kanssa Royal Garden Plaza -ostoskeskuksessa shoppailemassa. Käveltiin myös keskustan rantakatua pitkin ja mietin, että haluan alkaa useammin käydä kävelemässä joko keskustan tai Jomtienin rantakaduilla. Niillä kävellessä tulee juuri se fiilis jota lähdin täältä maasta hakemaan. Kävelyä merenrannalla palmujen ympäröimänä, auringon paistaessa ja lämpimän merituulen puhaltaessa. 

Se nimittäin täytyy myöntää, että vaikka Pratamnak on hyvä paikka asua (siellä on juuri sopivan rauhallista meille ja kaikki tarpeellinen lähellä), niin siellä ei ole kaunista eikä meri ole läsnä. Jotenkin sinne vaan jämähtää ja viime aikoina on tullut hyvin vähän liikuttua Pratamnakin ulkopuolella. Pattaya nyt ei ylipäänsä ole missään nimessä kauneinta Thaimaata, kun vertaa esimerkiksi Krabin seutuun jossa olemme aiemmin lomailleet.

Perjantaina kävin Anne H:n kanssa illalla drinkeillä tässä Pratamnakissa, kun täällä molemmat asutaan. Istuttiin läheisen hotellin katolla. Kiva paikka ja oli ihanan rauhallista.

Lauantaina tulin sitten kipeäksi. Milo tuli kipeäksi jo torstaina, joten osasin odottaa tätä. Lauantaina oli lähinnä vain flunssainen olo ja kurkku kipeä. Sunnuntaina nousi kuume, jota jatkuikin päivätolkulla. Päivä päivältä kuume vaan nousi. Keikkui suurimmaksi osaksi noin 39 asteessa, välillä jopa lähempänä 40 astetta. Olin ihan pelistä pois ja sängyn pohjalla, en jaksanut edes telkkaria katsoa.

Keskiviikkona sitten raahauduin lääkäriin Bangkok Pattaya Hospitaliin. Ottivat verikokeita joilla poissuljettiin denguekuume ja influenssat. CRP-arvot olivat koholla (175), joten antoivat ensin reilun tunnin verran mulle antibioottia suoraan suoneen ja sitten pääsin kotiin lepäämään mukanani kassillinen lääkkeitä. Siitä se olo alkoi sitten pikkuhiljaa parantumaan ja kuume laskemaan, vaikka heikko olo on ollut tähän päivään asti. Ja kamala yskä jäi. En tiedä mikä pöpö mulla oli, Milo ja Rasmus sairastivat myös mutta paranivat nopeasti.

Mun piti sairaalassa käyttää suojaa suun edessä etten tartuta muita.

Torstaina Thaimaahan levisi suuri suru rakastetun ja pitkään hallinneen kuninkaan kuoleman myötä. Tästä kirjoitin lyhyen erillisen kirjoituksen. Lisää voitte lukea uutisista. Suht normaalisti täällä kaikki on tapahtumasta huolimatta, hiukan jännittynyt ilmapiiri tosin että mitä tuleman pitää.

Eräs kuninkaan muistoksi pystytetty alttari.

Lauantaina jaksoin ekaa kertaa viikkoon lähteä kodista ulos. Kävin Anne T:n ja lasten kanssa ensin syömässä ja sitten Mario Landissa, joka on Central Festivalin yläkerrassa. Siellä voi pelata erilaisia kolikkopelejä ja pois lähdettiinkin sitten sylit täynnä pehmoleluja. Siitä jatkettiin jätskille ja hurautettiin vielä autolla Candy Land -karkkikauppaan. Annen perheellä on iso auto ja oma autokuski, joten liikkuminen paikasta toiseen on helppoa. Hauska päivä oli!

Luka, Rasmus, Peetu, Sinna ja Tiitus. Venni ja Milo eivät olleet mukana.

Kielikurssi on myös jatkunut pari kertaa viikossa, mutta sieltäkin jouduin olemaan harmillisesti kaksi kertaa nyt pois kun meni koko viikko sairastaessa. Toivottavasti en ole täysin pudonnut kärryiltä...

Siinäpä tiivistetysti ja pääpiirteittäin meidän viimeiset kaksi viikkoa.

Kuningas Bhumibolin muistolle

Thaimaan kuningas Bhumibol Adulyadej kuoli torstaina 13.10. Hän oli kuollessaan 88-vuotias.

Kuningas Bhumibol oli kansan keskuudessa todella rakastettu. Häntä pidettiin lähes jumalana, koko kansan isänä. Hänen kuviaan on Thaimaassa esillä ihan kaikkialla: ravintoloissa, kaduilla ja ihmisten kotona. Ja tietenkin thaimaalaisissa seteleissä.

Kuningas ehti hallita Thaimaata ennätyksellisen pitkän ajan, sillä hänet kruunattiin tehtäväänsä jo vuonna 1945. Hänen kuolemansa on täällä Thaimaassa todella iso asia, jotain niin suurta että sitä on länsimaisen ihmisen vaikea käsittää.

Thaimaassa alkoi nyt kuninkaan kuoleman vuoksi vuoden kestävä suruaika. Suurin suru kestää 100 päivää. Thaimaan pääministeri on kehottanut ihmisiä suruaikana mm. pukeutumaan mustiin sekä välttämään kaikenlaista ilonpitoa ja huvituksia. Esimerkiksi televisiossakaan ei näytetä viihdeohjelmia.

Tämän kirjoituksen tiedot on poimittu uutisista.

Kunnioitamme omalta osaltamme kuningas Bhumibolin muistoa ja otamme osaa thaimaalaisten suureen suruun. Rauha hänen sielulleen.

PS. Syy blogihiljaisuuteen on ollut se, että olen maannut lähes viikon sängynpohjalla kovassa kuumeessa. Kirjoittelen kuulumisiamme taas heti kunhan jaksan.