Puuhakas viikko

Viikko viikolta Thaimaa tuntuu enemmän kodilta. Tuntuu niin hyvältä kun tietää ja osaa koko ajan enemmän. Vaikka toki on vielä todella paljon opittavaa. Olo ei kuitenkaan tunnu enää turistilta niin kuin alussa.

Milokaan ei enää ala huutaa suoraa huutoa aina kun joku thaimaalainen tulee liian lähelle. Ei Milo edelleenkään tykkää siitä vaan lähinnä tuijottaa kulmien alta, mutta välillä jo vähän vilkutteleekin. Thaimaalaiset kun tykkäävät lapsista paljon ja saattavat yllättäen nostaa vieraan lapsen vaikka syliinsä. Milo taas on tottunut suomalaiseen etäisyyteen. :)

Kysyin Rasmukselta mitä se ikävöi Suomesta. Kuulemma hyviä aamupala-aineksia, kuten hyvää voita. Täällä kun voi ei jostain syystä maistu hyvältä.

Rasmuksen ja Lukan koulussa urheiltiin viime viikon aikana paljon. Läheltä koulua lopetettiin kuntosali, jonka tiloissa ovat nyt käyneet koulupäivän aikana pelaamassa mm. sählyä. Täällä kun täytyy heti hyödyntää mahdollisuutta kun jostain kenttä löytyy, pian siihen on jo rakennettu jotain uutta.

Välillä huilitauko ja lukuhetki.

Maanantaina oli tämän sadekauden ensimmäinen sadepäivä. Tätä aiemmin vettä on satanut vaan joskus iltaisin pimeän aikaan eikä silloinkaan yleensä kuin puolisen tuntia kerrallaan. Nyt vettä satoi suurimman osan päivää. Mulla olikin paljon hoidettavia asioita tietokoneella ja talon toimistolla niin sain niitä nyt hyvin hoidettua.

Tiistaina pääsin vierailemaan eräässä Pattayan slummeista ja torstaina thaimaalaisessa Agape Home päiväkodissa. Näistä molemmista olen kirjoittanut omat blogikirjoitukset.

Keskiviikkona meille tuli uusi siivooja, jota kaksi perhettä suositteli meille. Lopetimme siivoukset edellisen firman kautta mun lompakon varastamisen jälkeen. On muutenkin mukavaa, että sama siivooja käy meillä nyt joka viikko. Edellisestä firmasta kun tuli joka kerta eri henkilöt.

Torstaina menin koulun jälkeen lasten kanssa viettämään päivää poikien neljän koulukaverin luokse. Tämänkin perheen äidin nimi on Anne, aiemmassa blogikirjoituksessani kun kyläiltiin toisen Annen luona. :) Vietettiin mukava iltapäivä uiden ja höpötellen naisten ja lasten kesken. Ruoatkin tilattiin talolle niin ei tarvinnut minnekään liikkua.

Perjantaiaamuna Milolla oli herätessä pahan näköistä ihottumaa ympäri kroppaa. Säikähdin ensin että mitä se on. Vein sitten Milon koululle ja siellä yhdessä opettajien, vanhempien ja lasten kanssa pääteltiin sen olevan nokkosihottumaa, allerginen reaktio johonkin. Konsultoin vielä netin kautta lääkäriämme Suomessa ja hän oli samaa mieltä. Pohdiskelin mistä se on tullut enkä keksinyt. Ihottuma laski iltaa kohden.

Seuraavana aamuna ihottuma oli taas pahan näköinen ja silloin keksin: se johtuu varmasti pesuaineesta millä meidän lakanat on pesty. Pesen täällä vaatteet samoilla ekopesuaineilla kuin Suomessa. Lakanat kuitenkin pesetettiin pesulassa koska täällä kotona niitä on haasteellista saada kuivatettua. Ne siis pestiin eri pesuaineella, jossa on tosi voimakas tuoksu. Ei siis muuta kuin lakanat uudestaan pesuun omilla pesuaineilla. Edelleen ihottuma on kuitenkin jatkunut ja ilmestynyt joka aamu uudestaan. Tänään kävin lääkärissä hakemassa antihistamiinia Milolle, jos se vähän helpottaisi. Toivottavasti menee pian ohi.

Perjantaina käytiin keskustassa Avenue Pattaya -ostarilla ja siellä sijaitsevassa Villa Market -ruokakaupassa. Yritetään kierrellä eri ruokakauppoja, jotta hahmottaisi mistä löytää mitäkin, lähinnä länsimaisten elintarvikkeiden osalta. Ja oi, täältä löysinkin mun lempparijuustoja! Hinnat on toki kovemmat kuin Suomessa, länsimaisista elintarvikkeista kun on kyse. Mutta kyllä sitä osaakin arvostaa tuttuja herkkuja...

Lauantaina käytiin näköalapaikalla, joka sijaitsee melko lähellä meitä. Sieltä olikin hienot näköalat yli Pattayanlahden. Kukkulalla oli myös amiraali Krom Luangin patsas, häntä pidetään Thaimaan laivaston isänä. Amiraalin kunniaksi oli mahdollista paukuttaa papattimattoja, joten vähän väliä kukkulalla paukkui. Kukkulalla oli myös suloinen pieni kahvila upealla näköalalla, jonne istahdettiin herkuttelemaan.

Tällainen herkkuannos. Sekaisin jätskiä, banaania, leipää,
suklaamuroja ja keksiä. Jännä yhdistelmä mutta hyvää oli.

Sunnuntaina käytiin katsastamassa Pattayan rantakadun kolmas ostoskeskus, Royal Garden Plaza. Ostoskeskus oli pienempi kuin muut missä ollaan käyty. Ylimmässä kerroksessa oli viihtyisä ruokatori Food Wave, josta oli ihanat merinäköalat.

Ostoskeskuksen takasisäänkäynti.

Tämän ostoskeskuksen erikoisuus on viihdemaailma, joka on koko 2. kerroksen kokoinen. Lukan kanssa jäätiin sinne kahdestaan katsastamaan paikkoja muiden lähdettyä kotiin.

Ensimmäiseksi testattiin Laser Maze Challenge, jossa piti selviytyä lasersäteitä täynnä olevan huoneen läpi toiseen päähän ja takaisin osumatta säteisiin. Mä olin todella huono siinä. :D Osuin koko ajan säteisiin. Syytän asiasta mekkoa ja käsilaukkua. Ihan hauska, mutta melko nopeasti ohi.

Toisena kokeiltiin Infinity Mazea. Luultiin että se olisi enemmän sokkelon kaltainen, mutta siinä olikin erilaisia huoneita, joista piti seiniä painelemalla löytää ulospääsy seuraavaan huoneeseen. Huoneet olivat melko pimeitä, joissa oli kirkkaita ja vilkkuvia neonvaloja sekä peilejä yms. Välillä kuului myös pelottavia ääniä. Lukaa pelotti välillä tosi paljon ja pakko myöntää että muakin alkoi loppua kohti pelottamaan pilkkopimeässä hapuillen ja ääniä ja omia peilikuvia säikähdellen. Ihan kiva idea mutta turhan pelottava, ainakin meille.

Kolmantena vuorossa oli 12D Moving Theater. En tiedä miten se oli 12D, mun mielestä 4D. Mutta ihan kiva se oli.

Neljäntenä mentiin Louis Tussaud'sin vahakabinettiin. Kun on käynyt Lontoossa Tussaud'sin vahakabinetissa niin tää kyllä kalpeni reilusti sen rinnalla. Henkilöt oli useimmiten tunnistettavissa, mutta eivät kuitenkaan näköisiä. Oli joukossa joitain onnistuneitakin nukkeja.

David ja Victoria Beckham. Eipä ole kovin näköisiä.

Ihana Johnny Depp / Jack Sparrow.

Mr. Bean oli hyvin aidon näköinen.

Viimeisenä käytiin Ripley's Believe It or Not -museossa ihmettelemässä kummallisuuksia. Itse en ole mikään museoihminen ja Lukakin alkoi jo väsyä, joten pitkälti vaan käveltiin sen läpi, vain muutamia juttuja pysähdyttiin ihmettelemään.

Luka ja maailman pisin mies.

Vielä olisi ollut kierrettävänä kaksi kauhupaikkaa: Scream in the Dark ja Haunted Adventure mutta niihin en halunnut Lukaa viedä. Pitää katsoa uskaltaako niihin itse mennä joskus vaikka kaveriporukalla käymään.

Loppuyhteenvetona voin sanoa, että en erityisesti suosittele noista paikoista mitään. Ihan ok olivat mutta ei mitään ihmeellistä ja hinnat aivan liian kalliit. Mutta tulipahan käytyä kokeilemassa.

Nyt olen aivan poikki, niin puuhakas viikko takana. Onneksi voi illalla käpertyä sohvalle katsomaan telkkarista suomalaisia tv-ohjelmia netin kautta tai lukemaan naistenlehtiä digiversioina. On tämä nykypäivänä niin helppoa kun teknologia mahdollistaa tällaiset asiat myös ulkomailla.