Arkista eloa ja tyttöjen iltamaa

Arki pyörii täällä leppoisasti. Kun Rasmus ja Luka lähtevät kouluun ja Samuli alkaa tehdä töitä, niin Milon kanssa otetaan aamupäivät useimmiten ihan rauhassa ilman sen suurempaa ohjelmaa. Tehdään hitaasti aamupuuhat, leikitään, luetaan, katsotaan lastenohjelmia, tiskailen, saatan naputella blogia, haetaan lounasta katukojusta jne. Rasmus ja Luka pääsevät koulusta noin klo 13-14 päivästä riippuen. Koulupäivät ja tunnit ovat rakenteeltaan hiukan erilaisia kuin Suomessa. Täällä ei esimerkiksi ole samanlaisia välitunteja kuin Suomessa, vain pieniä taukoja.

Ennen poikien koulun loppumista mennään Milon kanssa hyvissä ajoin pihalle leikkimään koulun leluilla. Siinä on yleensä muitakin vanhempia istuskelemassa joten juttuseuraa riittää. Koulun jälkeen kun pojat on hetken hengähtäneet ja tehneet läksyt, mennään usein uimaan ja sitten ravintolaan syömään. Toki päivät elää hirveästi vaihtelevien menojen vuoksi, mutta jos ei ole mitään niin tässäpä meidän päivien tämänhetkinen peruskaava. Ihanan kiireetöntä!

Useimmiten syödään arkisin tässä Pratamnakissa, tutuissa ravintoloissa. Tällä viikolla käytiin kuitenkin vaihtelun vuoksi keskiviikkona Jomtienin rannalla syömässä ja torstaina syötiin keskustassa suomalaisessa Maikan majatalossa. :) Luka oli onnessaan kun sai yhtä lempiruoistaan: hernekeittoa. Ja vieläpä ruisleivän kyytipojaksi. Mun harmiksi graavilohi oli loppu. Kotiin ostettiin mukaan muutama karjalanpiirakka munavoilla. Vaihtelua ainaiseen paahtoleipään.

Hernekeittoa ja ruisleipää.

Perjantaina lähdettiin viettämään tyttöjen iltaa kaupungille, minä ja molemmat Annet. Käytiin ensin syömässä ja siitä jatkettiin leffaan. Täällä muuten kunnioitetaan kuningasta nousemalla mainosten jälkeen seisomaan kuninkaallisen hymnin ajaksi ennen leffan alkua. Leffan jälkeen käytiin vielä shoppailemassa (vaikka kukaan ei tainnutkaan ostaa mitään) ja parilla drinkillä Cocktail Carilla. Hauska ilta oli!

Hard Rock Cafessa.

Ei ollu leffateatterissa ruuhkaa.

Ihana Cocktail car!

Anne T, minä ja Anne H

Ajettiin illan aikana myös autolla erään paikallisen huorakadun läpi. Siinä seisoi tyttöjä koko kadun varrelta vieri vieressä toinen toistaan paljastavammissa asuissa näytillä ja länsimaisia miehiä pörräsi seassa valitsemassa itselleen mieluista seuraa. Todella epämiellyttävää katseltavaa. En kerta kaikkiaan voi ymmärtää niitä miehiä, jotka tuonne menevät. No, tulipa nähtyä vilaus tästäkin puolesta Pattayaa. Täällähän tosiaan naiset saa liikkua aivan rauhassa, toisin kuin monissa muissa maissa. Miesten kimpussa ovat sen sijaan sekä huorat että ladyboyt. :D 

Lauantaina mentiin oman perheen kanssa Central Festival -ostoskeskukseen pyörimään. Jäi edelliseltä illalta into shoppailla, mutta en löytänyt mitään kivaa ja mun tyylistä. Alan jo luopua toivosta että löytäisin koko vuonna itselleni mitään vaatteita. Lisäksi kaupoissa on todella paljon pitkiä housuja ja pitkähihaisia paitoja, joita ei todellakaan ole täällä tarvetta ostaa. Näissä länsimaisissa liikkeissä hinnat ovat myös kovat, vaatteet ovat kalliimpia kuin Suomessa. Sitten taas katukojuissa vaatteita ei pääse sovittamaan ja laatukin on tietysti yleensä melko huono. Huoh. No, Samuli löysi itselleen taas paitoja. Ehkä mäkin vielä joskus löydän täältä omannäköisen kaupan.

Ei pöllömpi paikka hampurilaisbaarille. Carl's Junior Central Festivalissa.

Näkymää Beach Roadille.

Voi miten onnellinen Milo oli kun Centralista (paikallinen Stockmann) löytyi leikkipaikka!
Täällä kun ei missään ulkona ole keinuja tai liukumäkiä.

Sunnuntaipäivä otettiin rentoutumisen kannalta. Aamulla lähdettiin aamupalalle ravintolaan, ekaa kertaa. Pientä luksusta. Loppupäivä menikin altaassa (sain kellua rauhassa uimapatjalla auringossa, parasta!), jätskillä ja tv:tä katsellen. Niin ja keitinhän mä oikein suomalaisen lohikeitonkin! Niin sitä vaan alkaa kaivata kotiruokaa ja ruoanlaittoa, ravintoloissa syöminenkin voi ihan oikeasti alkaa kyllästyttää. Täytyy yrittää löytää kaupasta tuttuja aineksia, niin voisi kokkailla useamminkin kotona.

Aamiaisella läheisessä Old Stuff ravintolassa.

Ravintolassa saa myös pelata ikivanhoja pelejä.

Milo tutustumassa Princess-kissaan, joka oli myös aamiaisella.

Näihin kuviin ja tunnelmiin lopettelen kirjoitukseni tällä kertaa. 

Puuhakas viikko

Viikko viikolta Thaimaa tuntuu enemmän kodilta. Tuntuu niin hyvältä kun tietää ja osaa koko ajan enemmän. Vaikka toki on vielä todella paljon opittavaa. Olo ei kuitenkaan tunnu enää turistilta niin kuin alussa.

Milokaan ei enää ala huutaa suoraa huutoa aina kun joku thaimaalainen tulee liian lähelle. Ei Milo edelleenkään tykkää siitä vaan lähinnä tuijottaa kulmien alta, mutta välillä jo vähän vilkutteleekin. Thaimaalaiset kun tykkäävät lapsista paljon ja saattavat yllättäen nostaa vieraan lapsen vaikka syliinsä. Milo taas on tottunut suomalaiseen etäisyyteen. :)

Kysyin Rasmukselta mitä se ikävöi Suomesta. Kuulemma hyviä aamupala-aineksia, kuten hyvää voita. Täällä kun voi ei jostain syystä maistu hyvältä.

Rasmuksen ja Lukan koulussa urheiltiin viime viikon aikana paljon. Läheltä koulua lopetettiin kuntosali, jonka tiloissa ovat nyt käyneet koulupäivän aikana pelaamassa mm. sählyä. Täällä kun täytyy heti hyödyntää mahdollisuutta kun jostain kenttä löytyy, pian siihen on jo rakennettu jotain uutta.

Välillä huilitauko ja lukuhetki.

Maanantaina oli tämän sadekauden ensimmäinen sadepäivä. Tätä aiemmin vettä on satanut vaan joskus iltaisin pimeän aikaan eikä silloinkaan yleensä kuin puolisen tuntia kerrallaan. Nyt vettä satoi suurimman osan päivää. Mulla olikin paljon hoidettavia asioita tietokoneella ja talon toimistolla niin sain niitä nyt hyvin hoidettua.

Tiistaina pääsin vierailemaan eräässä Pattayan slummeista ja torstaina thaimaalaisessa Agape Home päiväkodissa. Näistä molemmista olen kirjoittanut omat blogikirjoitukset.

Keskiviikkona meille tuli uusi siivooja, jota kaksi perhettä suositteli meille. Lopetimme siivoukset edellisen firman kautta mun lompakon varastamisen jälkeen. On muutenkin mukavaa, että sama siivooja käy meillä nyt joka viikko. Edellisestä firmasta kun tuli joka kerta eri henkilöt.

Torstaina menin koulun jälkeen lasten kanssa viettämään päivää poikien neljän koulukaverin luokse. Tämänkin perheen äidin nimi on Anne, aiemmassa blogikirjoituksessani kun kyläiltiin toisen Annen luona. :) Vietettiin mukava iltapäivä uiden ja höpötellen naisten ja lasten kesken. Ruoatkin tilattiin talolle niin ei tarvinnut minnekään liikkua.

Perjantaiaamuna Milolla oli herätessä pahan näköistä ihottumaa ympäri kroppaa. Säikähdin ensin että mitä se on. Vein sitten Milon koululle ja siellä yhdessä opettajien, vanhempien ja lasten kanssa pääteltiin sen olevan nokkosihottumaa, allerginen reaktio johonkin. Konsultoin vielä netin kautta lääkäriämme Suomessa ja hän oli samaa mieltä. Pohdiskelin mistä se on tullut enkä keksinyt. Ihottuma laski iltaa kohden.

Seuraavana aamuna ihottuma oli taas pahan näköinen ja silloin keksin: se johtuu varmasti pesuaineesta millä meidän lakanat on pesty. Pesen täällä vaatteet samoilla ekopesuaineilla kuin Suomessa. Lakanat kuitenkin pesetettiin pesulassa koska täällä kotona niitä on haasteellista saada kuivatettua. Ne siis pestiin eri pesuaineella, jossa on tosi voimakas tuoksu. Ei siis muuta kuin lakanat uudestaan pesuun omilla pesuaineilla. Edelleen ihottuma on kuitenkin jatkunut ja ilmestynyt joka aamu uudestaan. Tänään kävin lääkärissä hakemassa antihistamiinia Milolle, jos se vähän helpottaisi. Toivottavasti menee pian ohi.

Perjantaina käytiin keskustassa Avenue Pattaya -ostarilla ja siellä sijaitsevassa Villa Market -ruokakaupassa. Yritetään kierrellä eri ruokakauppoja, jotta hahmottaisi mistä löytää mitäkin, lähinnä länsimaisten elintarvikkeiden osalta. Ja oi, täältä löysinkin mun lempparijuustoja! Hinnat on toki kovemmat kuin Suomessa, länsimaisista elintarvikkeista kun on kyse. Mutta kyllä sitä osaakin arvostaa tuttuja herkkuja...

Lauantaina käytiin näköalapaikalla, joka sijaitsee melko lähellä meitä. Sieltä olikin hienot näköalat yli Pattayanlahden. Kukkulalla oli myös amiraali Krom Luangin patsas, häntä pidetään Thaimaan laivaston isänä. Amiraalin kunniaksi oli mahdollista paukuttaa papattimattoja, joten vähän väliä kukkulalla paukkui. Kukkulalla oli myös suloinen pieni kahvila upealla näköalalla, jonne istahdettiin herkuttelemaan.

Tällainen herkkuannos. Sekaisin jätskiä, banaania, leipää,
suklaamuroja ja keksiä. Jännä yhdistelmä mutta hyvää oli.

Sunnuntaina käytiin katsastamassa Pattayan rantakadun kolmas ostoskeskus, Royal Garden Plaza. Ostoskeskus oli pienempi kuin muut missä ollaan käyty. Ylimmässä kerroksessa oli viihtyisä ruokatori Food Wave, josta oli ihanat merinäköalat.

Ostoskeskuksen takasisäänkäynti.

Tämän ostoskeskuksen erikoisuus on viihdemaailma, joka on koko 2. kerroksen kokoinen. Lukan kanssa jäätiin sinne kahdestaan katsastamaan paikkoja muiden lähdettyä kotiin.

Ensimmäiseksi testattiin Laser Maze Challenge, jossa piti selviytyä lasersäteitä täynnä olevan huoneen läpi toiseen päähän ja takaisin osumatta säteisiin. Mä olin todella huono siinä. :D Osuin koko ajan säteisiin. Syytän asiasta mekkoa ja käsilaukkua. Ihan hauska, mutta melko nopeasti ohi.

Toisena kokeiltiin Infinity Mazea. Luultiin että se olisi enemmän sokkelon kaltainen, mutta siinä olikin erilaisia huoneita, joista piti seiniä painelemalla löytää ulospääsy seuraavaan huoneeseen. Huoneet olivat melko pimeitä, joissa oli kirkkaita ja vilkkuvia neonvaloja sekä peilejä yms. Välillä kuului myös pelottavia ääniä. Lukaa pelotti välillä tosi paljon ja pakko myöntää että muakin alkoi loppua kohti pelottamaan pilkkopimeässä hapuillen ja ääniä ja omia peilikuvia säikähdellen. Ihan kiva idea mutta turhan pelottava, ainakin meille.

Kolmantena vuorossa oli 12D Moving Theater. En tiedä miten se oli 12D, mun mielestä 4D. Mutta ihan kiva se oli.

Neljäntenä mentiin Louis Tussaud'sin vahakabinettiin. Kun on käynyt Lontoossa Tussaud'sin vahakabinetissa niin tää kyllä kalpeni reilusti sen rinnalla. Henkilöt oli useimmiten tunnistettavissa, mutta eivät kuitenkaan näköisiä. Oli joukossa joitain onnistuneitakin nukkeja.

David ja Victoria Beckham. Eipä ole kovin näköisiä.

Ihana Johnny Depp / Jack Sparrow.

Mr. Bean oli hyvin aidon näköinen.

Viimeisenä käytiin Ripley's Believe It or Not -museossa ihmettelemässä kummallisuuksia. Itse en ole mikään museoihminen ja Lukakin alkoi jo väsyä, joten pitkälti vaan käveltiin sen läpi, vain muutamia juttuja pysähdyttiin ihmettelemään.

Luka ja maailman pisin mies.

Vielä olisi ollut kierrettävänä kaksi kauhupaikkaa: Scream in the Dark ja Haunted Adventure mutta niihin en halunnut Lukaa viedä. Pitää katsoa uskaltaako niihin itse mennä joskus vaikka kaveriporukalla käymään.

Loppuyhteenvetona voin sanoa, että en erityisesti suosittele noista paikoista mitään. Ihan ok olivat mutta ei mitään ihmeellistä ja hinnat aivan liian kalliit. Mutta tulipahan käytyä kokeilemassa.

Nyt olen aivan poikki, niin puuhakas viikko takana. Onneksi voi illalla käpertyä sohvalle katsomaan telkkarista suomalaisia tv-ohjelmia netin kautta tai lukemaan naistenlehtiä digiversioina. On tämä nykypäivänä niin helppoa kun teknologia mahdollistaa tällaiset asiat myös ulkomailla.

Vierailu thaimaalaisessa päiväkodissa

Edellisessä kirjoituksessani kerroin vierailustani eräässä Pattayan monista slummeista. Käynnistin myös slummiperheiden avustusprojektin ja nyt esittelen teille toisen mahdollisen avustuskohteen.

Torstaina pääsin vierailemaan thaimaalaiseen päiväkotiin, Agape Homeen. Kyseessä on kristillinen päiväkoti, jonka lapset tulevat köyhistä oloista ja moni asuu slummeissa.

Thaimaassa ei ole paljon päiväkoteja, useimmiten isovanhemmat hoitavat lapsia tai sitten lapset ovat vanhempien mukana töissä. Saamalla lapset pois slummeista päiväkotiin ja kouluun, heillä on mahdollisuus parempaan elämään. Tätä yritetään saada slummeissa asuvat vanhemmat ymmärtämään, sillä he saattavat jättää laittamatta lapset kouluun koska tarvitsevat heidän apuaan töissä tai pullojen keräämisessä. Samalla toiminnalla ehkäistään myös ihmiskauppaa ja prostituutiota, jotka ovat valitettavasti päihteiden ohella köyhien yhteisöjen ongelma. Nuori kouluttautumaton thaityttö päätyy rahapulassa helposti Pattayan tyttöbaareihin länsimaisia miehiä viihdyttämään.

Päiväkodissa on tällä hetkellä noin 50 lasta, välillä lapsia on enemmänkin. Lapset ovat iältään 1-7 vuotiaita. 7-vuotiaiden pitäisi olla jo koulussa, mutta nämä lapset eivät siellä syystä tai toisesta ole. Syynä voi olla esimerkiksi oppimis- tai keskittymisvaikeudet, tai sitten vanhemmat eivät vain ole laittaneet lasta kouluun.

Aiemmin päiväkotia pyöritti yksin thaimaalainen vanhempi pariskunta, jotka myös asuvat päiväkodin tiloissa. Siinä on ollut kädet täynnä töitä. Jos toinen laittoi ruokaa, toinen vahti yksinään jopa 70 lasta. Nykyään onneksi päiväkodissa ovat auttamassa myös tämän pariskunnan poika vaimonsa kanssa, sekä suomalaiset Sami ja Anna-Leena, jotka tekevät hienoa työtä päiväkodin, lasten ja slummien eteen.

Päiväkoti aukeaa virallisesti aamulla klo 8, mutta ensimmäiset lapset tuodaan jo puoli seitsemän aikoihin. Aamupalaksi tarjoillaan useimmiten sipsejä ja keksejä. Me saavuimme päiväkodille klo 9 jälkeen, jolloin Sami ja Anna-Leena aloittivat lasten kanssa noin puoli tuntia kestäneen laulutuokion. Lauluja laulettiin englanniksi ja jopa suomeksi.

Tämän jälkeen alkoi opetustuokio. Lapset nostivat pussista numeroita, joiden nimi sanottiin thain ja englannin kielellä ja liimattiin tauluun. Seuraavaksi oli pienemmillä värityshetki ja isommat harjoittelivat numeroita ja thaimaalaisia kirjaimia.

Opetushetken jälkeen oli pieni tauko ilman ohjelmaa, jolloin lapset innostuivat riehumaan ja juoksemaan. Tämä korjattiin nopeasti laittamalla lapset katsomaan piirrettyjä telkkarista. Päiväkodissa on joitakin leluja, mutta lapset saavat ne käyttöönsä vasta iltapäivällä, jolloin lapsia on vähemmän. Tällöin leikit sujuvat paremmin. Päiväkotipäivän aikana ei myöskään ulkoilla, koska pihaa ei ole. Ulko-oven edessä on ainoastaan kaksi muovituolia estämässä lapsia karkaamasta tielle. Joskus lapsia on karannutkin, mutta hyvin ovat sisäistäneet rajat.

Seuraavaksi vuorossa oli ruokailu. Lapset istuivat lattialle riveihin. Ensin rukoiltiin. Ruoaksi oli riisiä, kanaa ja kananmunaa, myös muutama kurkunpala oli joukossa. Syönnin jälkeen lapset menivät vesijonoon juomaan. Samoista mukeista joivat vuoron perään, jokaisella ei ole omaa. Ennen päiväunia lapsille jaettiin vielä maidot. Maitoa ei riittänyt tänään kaikille, joten etusijalle pääsivät ne lapset, jotka sitä eniten tarvitsevat eli tulevat kurjimmista oloista.

Ruokaa ja maitoa lapsille ostetaan pitkälti lahjoitusrahoilla. Jos rahaa ei ole, ruoka on yksipuolisempaa ja lapset jäävät ilman maitoa. Kesällä eräs suomalainen mies kuoli, jonka kautta oli saatu paljon lahjoituksia ja nyt päiväkodilla onkin huoli mistä saadaan tarpeeksi rahaa. Lasten vanhemmat maksavat vain pientä nimellistä maksua päivähoidosta.

Ruokailun jälkeen oli lasten päiväuniaika. Sinne ne jäivät lattialle nukkumaan kun lähdettiin pois. Väsyneitä he olivat. Eräskin poika on aina päiväkotipäivän jälkeen äitinsä mukana katukojulla myymässä nuudelikeittoa yöhön asti, todennäköisesti pääsee aina nukkumaan vasta kahden jälkeen yöllä. Sitten nukkuukin mielellään neljän tunnin päiväunet päiväkodissa.

Päiväunien jälkeen lapsia tullaan pikkuhiljaa hakemaan. Suurin osa haetaan kolmen neljän aikoihin, viimeiset saattavat kuitenkin lähteä vasta seitsemältä.

Viikonloppuisin päiväkoti on virallisesti kiinni, mutta silloinkin paikalla on aina noin 10 lasta. Hoitajat ovat niin hyväsydämisiä, että haluavat vapaa-aikanaankin auttaa perheitä, joissa vanhemmat käyvät töissä ja joilla ei ole muuta hoitopaikkaa lapsille. Hoitajat kokevat että se on heille kuin vapaapäivä kun lapsia on vain 10 paikalla. Päiväkoti on siis auki ympäri vuoden, myös pyhäpäivinä.

Lapset olivat valtavan suloisia! Jos olisin thaimaalainen, olisin purrut ja läpsinyt heitä. Sillä näin täällä toimitaan, jos lapset ovat ihania ja suloisia. Tyydyin kuitenkin hymyilemään, halailemaan ja pitämään lapsia sylissä. Thaimaalaiset päiväkodin hoitajat myös kutsuvat esimerkiksi yhtä lihavaa lasta läskiksi ja pyöreäpäistä poikaa isonaamaksi. Se on täällä normaalia, vaikka näin länsimaisena ihmisenä kuulostaa kamalalta. “Hei läski, tule hakemaan maitopullosi!” Thaimaassa on tapana sanoa muutenkin suoraan jos joku esimerkiksi on lihava tai jollakin on rumat vaatteet.

Lapset nimetään täällä usein ruokien ja juomien mukaan joten tässäkin päiväkodissa lapsilla on paljon suomalaisen näkökulmasta hauskoja nimiä. Hedelmiä on niminä paljon, kuten vesimeloni, pomelo ja lime. Naam eli vesi on myös yleinen nimi, samoin maito ja jasmiiniriisi. Myös englanninkielisiä sanoja käytetään niminä. Eräänkin pojan nimi päiväkodissa oli Beer, olut. Päiväkodista löytyvät myös Pop corn, Thank you, Boat ja Sticker. Viikonpäiviä ja kuukausia käytetään niminä myös ja eräs pieni suloinen poika oli Day.

Lapset olivat hyvin kiinnostuneita meistä ja vähän väliä joku tuli hymyillen hakemaan huomiota. Lapset halusivat myös paljon syliin. Harmi etten voinut heidän kanssaan jutella kun yhteistä kieltä ei ollut, mutta se ei heitä haitannut. Lapset olivat iloisia ja leikkisiä. Päivästä jäi hyvä mieli.

Kuitenkin nämä lapset elävät monenlaista elämää päiväkodin ulkopuolella. Osa lapsista tulee köyhyyden takia hyvinkin haasteellisista kotiolosuhteista. Kotiyhteisössä voi olla esimerkiksi päihdeongelmia. Kaikilla lapsilla ei onneksi kuitenkaan asiat ole niin huonosti ja joukossa on myös “normaalimmissa” olosuhteissa eläviä lapsia.

Mikäli haluat, niin sinulla on nyt mahdollisuus auttaa päiväkotia ja sen lapsia. Keinoja on useita. Voit lahjoittaa haluamasi summan tililleni FI35 2293 2000 0592 28 (Nordea), kirjoita viestiksi “Agape päiväkoti”. Lupaan itse huolehtia siitä, että tämä koko raha menee päiväkodin lasten hyväksi eikä rahasta mene mitään osuutta millekään välikäsille. Jo pienestäkin lahjoituksesta on apua.

Osa lapsista on myös amerikkalaisen G.R.A.C.E. -organisaation kummiohjelmassa. Suomessa on G.R.A.C.E:n tukiyhdistys, jonka kautta toiminnan tukeminen esimerkiksi kuukausilahjoituksin tai oman kummilapsen saaminen on mahdollista. Lisätietoja asiasta antaa Sami Puurula: sami.puurula@globalreliefassociation.com .

Suuri kiitos jo etukäteen kaikille niille jotka auttavat tavalla tai toisella!