Uuden arjen keskellä

Vieraassa kulttuurissa asiat, jotka ovat Suomessa olleet arkisia ja helppoja, eivät enää olekaan sitä. Joka päivä opimme uutta - useimmiten kantapään kautta - ja opettelemme pikkuhiljaa muodostamaan uusia rutiineja.

Mainittakoon arkisista asioista ensimmäiseksi ruoka. Se nousee uudessa kulttuurissa isoksi asiaksi. Vaikka thaimaalainen ruoka on todella herkullista, sitä huomaa kuitenkin olevansa sen verran suomalainen että varsinkin aamu- ja iltapalalla kaipaa tuttuja ruokia. Ja lapset tietysti kaipaavat niitä vielä meitä aikuisia enemmän. Siksi olikin ihana huomata, että kaupasta löytyy myös kohtalaisesti länsimaisia ruoka-aineksia, jopa joitakin tuttuja tuotemerkkejä. Luka oli onnessaan kun kaupasta löytyi maitoa (emme olleet varmoja etukäteen saako täältä hyvänmakuista juotavaa maitoa kun aasialaiset eivät juuri maitoa itse käytä) ja mun päivän pelasti paketti salamia. Yllätyin myös iloisesti huomatessani että kaupasta löytyy myös jonkin verran luomutuotteita, esimerkiksi kananmunia. Ottaa kuitenkin aikansa, että kauppojen tuotteet tulevat tutuiksi ja sieltä löytää omat suosikkinsa niin että kauppareissutkin alkavat mennä sujuvasti. Tällä hetkellä vielä suuri osa ruokahyllyjen tuotteista on itselle täysiä mysteerejä. Aina ei kuitenkaan jaksa ravintoloissa syödä vaikka se täällä edullista onkin, vaan on kiva syödä myös rauhassa kotosalla.

Riisivalikoimaa löytyy.

Lihatiski.

Onnellinen maitopoika.

Milolle löytyi oma nimikkojäätelö.

Oman haasteensa ruoka-ostoksiin tuo Rasmuksen kana-allergia. Kaupoissa kun kaikki ruokien tuoteselosteet ovat thain kielellä ja kanaa käytetään paljon esimerkiksi leikkeleissä. Katukojuista ostettaessa mitä hyvänsä ruokaa on Rasmus saanut aina allergiaoireita. Oireita nimittäin tulee silloinkin jos esim. ruokaan on koskettu samoilla välineillä kuin kanaan. Onneksi allergiaoireet eivät kuitenkaan ole hengenvaarallisia, ikäviä tietysti.

Saisiko olla kananjalkoja?

Sitten juomavesi. Meidän perhe juo Suomessakin paljon vettä, etenkin minä. Kun sitten ollaan kuumassa ilmastossa, vettä menee entistäkin enemmän. Aluksi ostimme kaupasta 6 litran vesikanistereita kotiin, kunnes saimme ystävällisen neuvon vuokraisännältämme, että lähes nurkan takana on automaatti, josta voi täyttää vesikanisterin juomavedellä. Ei juomavesi kallista kaupassakaan ollut, 6 litran kanisteri maksaa euron, mutta automaatista sai täytettyä kanisterin noin 15 sentillä. Säästöä sekin ja taas opimme uutta. :) Tosin Rasmus oli ajatuksissaan juonut hyvällä mielellä hanavettäkin (en tiedä kuinka paljon) eikä kuulemma edes maistunut oudolta (eikä sairastunut, tästä on jo kuitenkin viikko).

Yksi iso arkinen asia on myös pyykinpesu. Täällä päin ei vaan näköjään tunnu asunnoissa olevan pyykkikoneita. Pesuloita on kyllä joka nurkalla, mutta toisin kuin Etelä-Thaimaassa, täällä pyykkiä ei hinnoitellakaan kilomäärän vaan kappalemäärän mukaan, eli vaatteiden pesettäminen ei ole täällä päin mitenkään edullista. Muutaman päivän pyykit ovat maksaneet meidän 5-henkiseltä perheeltä noin 15 euroa mikä on paljon, vaikka onkin ihana saada vaatteet puhtaina ja silitettyinä suoraan kaappiin. Onneksi löysimme nyt läheltä myös kolikkopesulan jossa saa itse pestä pyykit. Koneellinen siellä maksaa noin euron (emme ole vielä käyneet kokeilemassa). Siltikin jo se työllistää lisää, että joutuu raahaamaan pyykit pesulaan ja hakemaan ne sieltä. Huomenna meille tulee putkimies selvittämään, voisiko tähän asuntoon mitenkään saada asennettua pesukonetta. Se helpottaisi elämää suuresti. Mutta jos ei onnistu niin sitten kannetaan vaatteet pesulaan. Maassa maan tavalla.

Tiskikoneita ei myöskään asunnoissa ole. Voin kertoa, että olen jo viikon jälkeen kyllästynyt tiskaamiseen, likaisia astioitakin tulee kuitenkin 5-henkisessä perheessä kiitettävästi. Ja vielä olisi aika monta viikkoa edessä.

Lohdutukseksi näistä normaalia työläämmistä kotitöistä palkkasimme siivoojan, joka alkaa käydä meillä kerran viikossa siivoamassa pari tuntia. Tämä maksaa reilun kympin kerta, eli ei juuri mitään verrattuna Suomen hintoihin.

Saimme vihdoin hommattua myös thaimaalaiset puhelinliittymät. Sekään ei ollut mikään läpihuutojuttu. Liittymiä myydään 7/11 ja Family Mart -pikkukaupoissa, joita on joka kadulla useita. Kuitenkin aina kun käveltiin johonkin puljuun sisään ja kysyttiin liittymiä, myyjät vilkuilivat ensin toisiaan ja sitten puistelivat päätään että ei ole, loppu. Vaikka niitä ihan selkeästi oli siinä hyllyssä. Jostain syystä niitä ei vaan haluttu myydä meille farangeille, vaikka kyseessä on siis prepaid-liittymä jossa puheaika maksetaan etukäteen. Lopulta onneksi löytyi kioski joka suostui liittymät meille myymään.

Monta asiaa selvitetty, monta selvittämättä. Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole missään nimessä valittaa tai arvostella paikallisia asioita. On mielenkiintoista joutua tekemään asiat eri tavalla kuin on aiemmin elämässään tottunut tekemään, vaikka se välillä raskaalta tuntuukin ennen kuin saa luotua uudet rutiinit. Onneksi aina voi pulahtaa uimaan ja unohtaa hetkeksi arkiset asiat. :)