Sawatdii kaa!

Viikko on taas vierähtänyt, tällä kertaa hiukan rauhallisemmissa merkeissä. Samuli oli alkuviikosta ensin kipeänä ja melkein siitä lähtien on ollut selkävaivaisena. Milo taas on ollut loppuviikon kovassa flunssassa ja todella kiukkuinen. Päivät on myös olleet nyt todella paahtavan kuumia, niin ei tuolla ulkona kauan jaksa kerralla kuljeksiakaan.

Arjen rutiinit alkavat asettua paikoilleen ja itse nautin tästä suuresti. Tykkään siitä, että tietyt asiat toistuvat päivässä samanlaisina, kuten aamu- ja iltapuuhat. Aamut aloitan syömällä aamiaista parvekkeella ja sitten pulahdetaan lasten kanssa aamu-uinnille noin tunniksi. Tämän jälkeen syödään lounaaksi Samulin katukojusta hakemaa ruokaa. Ruoan jälkeen ollaan yleensä lähdetty jonnekin retkeilemään tai kuljeksimaan ja sitten päivällisen jälkeen palattu kotiin ennen pimeän tuloa. Täällä aurinko laskee jo ennen seitsemää. Illat onkin menneet rauhassa kotosalla hiljentyen. Rasmus, Luka ja Samuli ovat tosin usein vielä hiipineet ulos Pokemon-jahtiin mun nukuttaessa Miloa. Toki päivärytmi jonkin verran muuttuu kohta, kun koulu alkaa ja Samulikin saa silloin paremman rauhan työskentelyyn. Tällä hetkellä kun rauhaa on lähinnä ollut meidän aamu-uinnin aikana ja iltaisin.

Myös kotityöt rullaavat jo omalla painollaan. Käsin tiskaaminen toimii tietynlaisena aivojen nollauksena ja pyykkivuoroista jo lähes kinataan Samulin kanssa. Palkintona pesulareissusta kun on rentouttava hieronta, jossa ehtii käydä juuri sopivasti vaatteiden pyöriessä koneessa. Erilaiset hieronnat, jalkahoidot ym. ovat Thaimaassa mielettömän ihania ja edullisia. Tunnin hieronta maksaa 5-10 euroa riippuen mitä listalta valitsee. Aion todella nauttia tästä hemmottelusta viikoittain tulevan vuoden aikana.

Thain kielen sanoja ollaan opeteltu jonkin verran itsenäisesti. Numeroita, ruokia ja joitakin lyhyitä lausahduksia. Samuli on oppinut jo tosi paljon ja pystyy hyvin hoitamaan ruokaostoksia thain kielellä. Itselläni on sen verran huonompi sanamuisti, että yhtä sujuvasti ei vielä mene mutta pikkuhiljaa se tästä lähtee. Ilahduttaa kyllä paljon, kun huomaa osaavansa sanoa jonkin asian thaiksi, kuten tänään kun osasin ihan itse tilata vesipullon thain kielellä. :) Luka oppii myös sanoja aika vauhdilla, Rasmusta ei niin paljon thain kieli kiinnosta (kun siitä ei ole kuulemma mitään hyötyä tämän vuoden jälkeen).

Keskiviikkona käytiin katsomassa isoa kultaista Buddha-patsasta Wat Phra Yai -temppelissä korkean kukkulan päällä. Kyseinen kukkula ja Buddha-patsaan pää näkyvät itse asiassa makuuhuoneemme ikkunasta. Buddhalaisuus on kyllä kiehtova uskonto.

Maisemaa kukkulalta.

Ostin temppelin edestä häkkilintuja jotka päästin vapauteen. Se tuo kuulemma hyvää karmaa. Tiedä siitä, mutta ainakin lintuparat pääsivät ahtaasta häkistä pois. Toivottavasti niitä ei heti siepata uudestaan häkkiin.

Torstaina käytiin kuljeksimassa Jomtienin rantakatua pitkin. Mitään ihmeellistä ei löydetty, jätskiannokset syötiin. Samoja kojuja ja ravintoloita täällä on kaikkialla. Tosin merenrannalla ravintoloiden hinnat ovat moninkertaiset.

Lauantaina päätettiin käydä vihdoin meidän omalla lähirannalla, jonne on noin 300 metriä matkaa. Ranta yllätti roskaisuudellaan. Roskia oli joka puolella ja meressä uidessa jalkoihin takertui erilaisia muoviroskia. Ranta on pääasiassa hotellien käytössä joten luulisi että pitäisivät siitä parempaa huolta. Itseäni ainakin harmittaisi jos olisin lomamatkan ajaksi varannut hotellin rannalta ja ranta olisi tuossa kunnossa. Meni fiilis koko rannasta. Seuraavan kerran mennään varmasti Jomtienin rannalle uimaan, tai jos aikaa on enemmän niin Koh Larnille jonka rannat ovat ehdottomasti alueen kauneimmat ja puhtaimmat.

Rasmus, Luka ja Samuli rakensivat myös neppisautoradan hiekalle. Vesi alkoi kuitenkin nousta yllättävän nopeasti ja pian neppisratakin oli jo hukkunut veden alle. Täällä nousu- ja laskuveden erot ovat suuria ja vuoroveden vaihtelu tapahtuu ihan silminnähtävää vauhtia.

Rannalle pääsyä ei ole tehty helpoksi.

Tervetuloa rannalle!

Itse maisemassa ei ollut vikaa.

Nousuvesi yllätti.

Sunnuntaina yritettiin etsiä norsuja mutta päädyttiinkin yllättäen kelluville markkinoille. Sinnekin oli sisäänpääsymaksu, 200 bahtia eli noin viisi euroa per henkilö. Kyllä täällä osataan turisteja rahastaa. Oli se kuitenkin käymisen arvoinen paikka. Veden päälle oli rakennettu pieni kylä, jossa käveltiin lankkusiltoja pitkin puutalojen keskellä. Luulin, että siellä olisi kaupattu enemmän ruokia ym. tuotteita veneistä, mutta veneitä olikin vain muutama. Muuten paikka oli täynnä vaatteita ja tavaraa myyviä turistikojuja. Ruokakojuja oli myös paljon. Myynnissä oli kaikkea mustekaloista kananvarpaisiin ja krokotiilinlihasta hienoihin jätskeihin.

Tässäpä kuulumisemme tältä erää. Saa nähdä mitä seuraava viikko tuo tullessaan.