Reviiri laajenee

Putkimies kävi, ei onnistu pyykkikoneen asentaminen tähän asuntoon. Eli tästä lähtien viemme pyykit kolikkopesulaan. Kokeiltu on, helppo homma ja koneen pyöriessä ehtii hyvin käydä vaikkapa syömässä tai hieronnassa.

Pratamnakin alue on alkanut tulla jo tutuksi, vaikkei täälläkään olla kaikkia nurkkia vielä koluttu. Jokaiselta isommalta kadulta löytyy thaimaalaiseen tapaan 7/11, Family Mart, apteekki, ravintoloita, hierontapaikkoja ja pesuloita, sekä joku vaate- tai sekatavaraputiikki ja usein myös räätäli. Lisäksi tässä lähellä on pari iltaisin auki olevaa toria joissa myydään ruokaa, vaatteita ja tavaroita.

Meidän kotitalo sijaitsee pienellä poikkikadulla kahden tällaisen vilkkaamman kadun välissä. Täällä on siis hyvin rauhallista, vaikka kaikki palvelut ovat aivan nurkan takana. Toki tältäkin tienpätkältä pari ravintolaa löytyy.

Meidän kotikatua.

Naapurikatua.

Meidän lähikauppa.

Viimeisen viikon aikana olemme laajentaneet reviiriä myös Pratamnakin ulkopuolelle. Pratamnakhan on siis alue Pattayan keskustan ja Jomtienin uimarannan välissä. Päätimme vihdoin kurkistaa kummallekin puolelle kukkulaa.

Tiistaina käytiin ensin tutustumassa hiukan Pattayan keskustaan. Käveltiin Walking Streetin läpi (joka ei nimestään huolimatta ole kävelykatu vaan liikennettä oli melkoisesti) sekä jonkun matkaa rantakatua pitkin. Walking Street oli näin päiväaikaan melkoisen kuollut paikka ja oli suorastaan vaikea kuvitella sitä pahamaineisena yöelämän keskuksena. Ainoastaan tyttöbaarien mainoskyltit muistuttivat tästä toisesta todellisuudesta. Muuten ei ehditty nähdä kuin pintaraapaisu keskustasta, toisella kertaa sitten lisää.

Keskiviikkona olimme 8 km pitkällä Jomtienin rannalla. Rasmus ja Luka olivat riemuissaan isoista aalloista ja vietimmekin hauskan iltapäivän meressä. Milokin uskaltautui sylissä mukaan tyrskyihin.

Thaimaassa ei tarvitse raahata kotoa suuria eväslaukkuja rannalle mukanaan. Rannalla kulkevat kaupustelijat pitävät kyllä huolen siitä, että nälkä tai jano ei pääse yllättämään. Hiekka- ja uimalelutkin saa hyvin ostettua vasta paikanpäältä ja halutessaan vaikka tuliaisetkin samalla. Hemmottelua kaipaavat saavat myös hieronnan tai vaikkapa pedikyyrin auringossa makoillen (itse nautiskelin juuri rannalla tuosta jälkimmäisestä). Itseäni kaupustelijat eivät häiritse. Hyvä vaan että kylmää juotavaa ja naposteltavaa on helposti saatavilla. Kannattaa vain opetella sanomaan myös ei ja mikäli kaupustelija ei usko, on paras jättää hänet vain tylysti huomiotta.

Perjantai oli täällä pyhäpäivä, silloin vietettiin Thaimaan kuningattaren syntymäpäivää ja samalla myös äitienpäivää. Ikävästi torstain ja perjantain aikana sattui Thaimaassa useita pommi-iskuja, etenkin Hua Hinissä ja Phuketissa mutta myös muualla, mm. Surat Thanissa. Räjähtäneiden pommien lisäksi löydettiin paljon räjähtämättömiä pommeja eri paikoista. Onneksi iskuissa ei kuollut montaa ihmistä, vaikka yksikin kuolema on liikaa. Kyllä tämä toi oman jännityselementin perjantain ruokakauppareissulle, varsinkin kun huhujen mukaan yksi pommi olisi räjähtänyt juuri ruokakaupassa. Hetken jo mietittiin pitäisikö jäädä vaan kotiin sen päivän ajaksi. Onneksi täällä päin ei kuitenkaan räjähdellyt. Surullista ja pelottavaa, että tällaista tapahtuu.

Lauantaina teimme retken Koh Larnin saarelle. Saari sijaitsee Pattayan edustalla vajaan 10 kilometrin päässä. Saarella on useita kauniita hiekkarantoja ja merivesi on puhtaampaa kuin Pattayalla. 

Koh Larnille pääsee Pattayan keskustasta lautalla. Matka maksaa 30 bahtia henkilöltä (noin 80 senttiä) ja kestää reilu puoli tuntia. Lautta keinui aikamoisesti matkalla, ei ollut pahoinvointi kaukana.

Bali Hain laituri, josta lautta lähtee.

Perillä odotti valkoinen pehmeä hiekkaranta ja turkoosi meri. Päätimme tällä kertaa jäädä Ta Waenin rannalle, jonne lautta meidät vei. Thaimaalaiseen tapaan rannalta ei taaskaan puuttunut mitään palveluita, eli lähes tyhjin käsin voi matkaan lähteä. Rannalta löytyi ravintolat ja katukojut. Aurinkotuolin ja -varjon sai vuokrattua noin eurolla, samoin uimaleluja oli vuokrattavana.

Heti laiturilla meitä vastassa oli suloinen pieni apina.

Rasmuksen ja Lukan kanssa riennettiin heti ensimmäiseksi banaaniveneen kyytiin, jota vesiskootteri veti perässään. Tosi hauskaa oli ja pari kertaa lennettiin mereenkin kun kuski teki tahallaan tiukan mutkan ja nykäisi meidät kaaressa pois kyydistä. Ekaa kertaa kaikki kokeiltiin tällaista kyytiä. Kelluttiin myös donitsilla meressä. Tykkäsin saaresta paljon, tänne täytyy päästä uudestaankin.

Sunnuntaina käytiin Pattaya Parkin vesipuistossa, jonka yhteydessä on myös pieni huvipuisto. Pattaya Park sijaitsee kävelymatkan päässä meiltä, Jomtienin rannan päässä. Sen 240 metriä korkea 56-kerroksinen näköalatorni on yksi Pattayan maamerkeistä. Hurjapäisimmät voivat laskeutua tornista alas vaijeria pitkin valjaissa. Kauheasti tekisi mieli voittaa itseni ja tehdä tämä, mutta ehkä se on mahdotonta mulle korkeanpaikankammoiselle, hyvä kun uskallan lasten liukumäen laskea alas. :D

Pattaya Parkin torni. Jos katsot oikein tarkkaan niin saatat huomata, että tälläkin hetkellä joku hurjapää on laskeutumassa vaijeria alas valjaissa, toinen tynnyrillä.

Vesipuistossa oli iso allasalue ja vesiliukumäkiä. Rasmus ja Luka viihtyivät hyvin vedessä polskien ja liukumäkiä laskien. Itsekin uskaltauduin laskemaan jyrkästä liukumäestä, jonka seurauksena nenään meni niin paljon vettä että sitä oli varmaan aivoissa asti, sain siitä meinaan kovan päänsäryn. Mutta kiva paikka oli, tänne voi hyvin tulla toistekin. Varsinkin kun matka on lyhyt ja sisäänpääsy edullinen, 100 bahtia per henkilö (2,5 euroa). Tällä kertaa jätimme huvipuistolaitteet väliin, seuraavalla kerralla sitten.