Jäähyväisten aika

Tämä viikko oli Rasmuksen ja Lukan viimeinen kouluviikko ja samalla meidän viimeinen kokonainen viikko Thaimaassa. Tää kevät on mennyt aivan uskomattoman nopeasti.

Maanantaina käytiin Anne T:n kanssa kahdestaan syömässä ja istumassa iltaa. Tajuttiin, että oltiin ensimmäistä kertaa koko vuoden aikana kahdestaan yhtään missään. Juttua riitti ja ihana ilta oli!

Tiistaina Anne T:n kolme poikaa sekä naapurin Masi tulivat meidän altaalle koulun jälkeen uimaan. Mä istuin vahdissa katsomassa poikalauman polskimista. Hauskaa näytti kaikilla olevan. 

Koko porukka.

Milo ja Tiitus.

Milo sukeltaa.

Milo oli suosittu.

Kaverukset.

Luka, Tiitus, Rasmus, Milo, Venni, Peetu ja Masi.

Keskiviikkona käytiin Central Festivalissa, kun perheen miesväki halusi lisää fidget spinnereitä. Muiden lähtiessä kotiin mä jäin vielä kampaajalle.

Ostoskeskuksesta saa lainata näin mageita autoja! Näin lapsetkin saa viihtymään ostoksilla.

Torstaina oli viimeinen koulupäivä. Lapsilla oli ensin koulua klo 13 asti ja heti tämän jälkeen oli kevätjuhla. Mä pelkäsin etukäteen itkeväni silmät turvoksiin, mutta jotenkin en loppujen lopuksi edes tajunnut, että koulu ihan oikeasti loppui eikä sinne enää palata. Enkä oikein ole vieläkään sisäistänyt asiaa.

Kevätjuhlassa laulettiin perinteisesti Suvivirsi, sekä Aarremaa, jota oppilaat ovat laulaneet jokaisessa koulun tilaisuudessa. Todistustenjaon ja kahvitteluiden jälkeen oli aika jättää jäähyväiset kaikille ihanille ihmisille. Todella haikeaa hyvästellä tämä ihana yhteisö. Toki toivon ja uskon, että monia heistä tavataan myös jatkossa Suomessa, mutta se ei ole tietenkään mahdollista yhtä tiiviisti kun ihmiset asuvat ympäri Suomea ja osa edelleen Thaimaassa.

Koulun oppilaat.

Tommi ja Tiiti.

Luka hakee todistuksen.

Rasmuksen vuoro.

Pojat saivat tällaisen kuvakirjan kouluvuodesta. Ihana muisto!

Tiiti-ope, Luka, Rasmus ja Tommi-rehtori.

Kaikki koko vuoden 3.-5. -luokkalaiset, jotka ovat jakaneet luokkahuoneen tämän vuoden ajan:
Luka 3 lk, Venni ja Jasmin 4 lk, Rasmus ja Ninni 5 lk.

Kaverukset Rasmus, Venni ja Luka.

Minä ja Anne T. <3 

Venni ja Rasmus kisaamassa formula-autoillaan, jotka rakensivat teknisen työn tunneilla.

Tämä kouluvuosi säilyy varmasti ikuisesti Rasmuksen ja Lukan mielessä. Ovat tykänneet todella paljon koulusta. Opettajista, kavereista, jokapäiväisistä liikuntatuokioista, siitä ettei ole kasin aamuja, lyhyistä koulupäivistä ja hyvästä ruoasta. Tässä koulussa oppiminen on ollut todella hauskaa ja tapahtunut paljon erilaisten pelien ja leikkien kautta. Rasmus varsinkin on kaivannut lomillakin kouluun ja sille tämä koulun loppuminen täällä on ollut selvästi vaikeaa. Olen todella onnellinen, että lapsemme saivat kokea tämän kouluvuoden.

Perjantai, lauantai ja sunnuntai hujahtivat meillä pitkälti saman kaavan mukaan. Päivällä uin lasten kanssa. Nautitaan nyt täysillä vielä hetki siitä kun omalla pihalla pystyy (ja tarkenee) uimaan.

Lukan taidonnäytteitä hypyissä.

Vedenpohjassa.

Illat vietettiin markkinoilla katsellen jos löytyisi ostettavaa Suomeen. Lähinnä mukaan tuntui tarttuvan joka kerta vain uusia spinnereitä :D ja niitä onkin pojilla jo kasapäin. Mutta löytyi sieltä kaikkea muutakin hauskaa lapsille.

Täällä on hyvin tyypillistä, että lapset ovat vanhempien mukana töissä yömyöhään asti.
Se on myös tyypillistä, että myyjät kaikkialla näpräävät kännyköitään. :) 

Koiranpentuja myynnissä.

Ehkä vähän iski koirakuume.

Voi söpöys!

Spinnereitä.

Ja lisää.

Tällainen kermavaahtopeli tarttui myös matkaan. Tohon käden päälle laitetaan kermavaahto, sitten pyöritetään hyrrää joka näyttää kuinka monta kertaa laitteen vipua pyöritetään. Vuoron perään pyöritellään ja joku saa sitten aina kermavaahdot naamaansa.

Näin.

Milo sai lisää rakastamiaan Pokemon-hahmoja.

Ja Pikachu-ilmapallon, josta tuli niin rakas, että ei voinut nukkumaankaan mennä ilman sitä. Aamulla herättyään halasi ensimmäiseksi ilmapalloa ja antoi sille suukon. <3

Hirmu vauhdilla nää vikat päivät tuntuu juoksevan, ilta tulee hujauksessa. Tosin se voi vaikuttaa asiaan, että meidän lapset (myös Milo), käänsivät lomarytmin päälle heti kesäloman alkaessa mikä tarkoittaa että valvovat illalla pidempään ja nukkuvat aamulla pitkään. Milokin on heräillyt vasta klo 10:30 aikoihin, joten ei kai se ole ihme että ilta tulee nopeasti kun aamiaista syödään vasta puolilta päivin... Saa nähdä miten rytmit menee sekaisin taas kun siirrytään Suomen aikavyöhykkeelle. Mutta sitä ennen yritetään nauttia vielä näistä vikoista päivistä täällä. Mitä tässä nyt sitten ehtii pakkailujen ym. lomassa enää nauttimaan. Nyyh!