Rauhallista arkea

Vietnamin loman jälkeen palattiin takaisin arkeen. Viimeisiä viikkoja viedään täällä ja päällimmäisenä tuntuu tällä hetkellä olevan valmistautuminen Suomeen paluuseen niin henkisesti kuin konkreettisestkin. Yritetään kuitenkin kovasti myös nauttia viimeisistä ihanista hetkistä täällä.

Samuli lähti tiistaina vielä parin viikon työmatkalle Suomeen, vaikka se vähän hassua näin loppuvaiheessa onkin. Maanantaina pakkasinkin Samulille laukullisen tavaraa vietäväksi jo edeltä kotiin, nyt kun vuokralaisemme ovat jo lähteneet. Muuten meinaamme palata Suomeen samalla tavalla viiden matkalaukun kanssa kuin tänne tulimmekin. Lahjoitan kaiken ylimääräisen slummeihin tai thaimaalaisille tutuillemme ja otamme Suomeen vain tärkeimmät mukaan.

Pakkailua. Suomeen lähtevä laukku oli puolillaan vesipyssyjä. :D Yritin kyllä puhua pojille, että niitä on jo Suomessa vaikka kuinka monta, mutta nää Songkran-pyssyt on kuulemma niin tykkejä että ne täytyy ehdottomasti saada Suomeen. Kyllä niitä vesipyssyjä kuitenkin jää tännekin slummilapsillekin, niitä ehti kiitettävän monta kertyä.

Keskiviikkona Kati oli lastensa kanssa meillä koulupäivän aikana. Katin perhe vietti viimeistä viikkoaan täällä tällä erää. He tosin tulevat ensi talvena taas uudestaan. On tää yhtä hyvästien jättämistä koko kevät.

Koulun jälkeen Venni tuli meille toista päivää peräkkäin kylään. Lähdin poikaköörin kanssa Central Festivaliin hoitamaan asioita. Rasmus ja Luka saivat vihdoin kinuamansa fidget spinnerit, joka on tän hetken hittilelu lasten keskuudessa. Milo sai taas uuden värityskirjan. Lapset ajelivat myös ostoskeskuksen käytävillä tällaisilla elukoilla ja hauskaa näytti olevan:

Lukan fidget spinner.

Rasmus ja spinneri.

Milo tietysti perässä.

Torstaina vietiin Anne T:n kanssa lapset vielä kerran Harborlandiin kun kovasti sinne halusivat. Omasta mielestäni siellä on jo käyty tarpeeksi monta kertaa mutta lapsilla on siellä hauskaa ja sehän on pääasia.

Taas ajelemassa elukoilla.

Milo ja Sinna.

Sisua löytyy, mutta ei ihan vielä taidot riittäneet ylös asti.

Välillä dinosauruksen kyydissä.

Tuolileikki. Meidän kahden lapset aika hyvin edustettuina. :D 

Meidän veljekset finaalissa.

Voittajien on helppo hymyillä. Palkinnoksi saivat ilmapallomiekat ja alennusliput Harboriin.
Kuulemma nyt on pakko mennä sinne vielä kerran. Jep jep.

Perjantaina koulun väki vietti olympialaisia rannalla. Loppupäivä vietettiinkin kotosalla lasten kanssa. Teki hyvää vähän rauhoittua.

Luka ja suklaamitali (Rasmus oli jo syönyt omansa).

Lauantaina käytiin Katin ja lasten kanssa meille uudessa puistossa ulkoilemassa. Se oli siis ulkoilualue, jossa voi mm. pyöräillä ja pieni leikkipuistokin siellä oli. Ja futiskenttä! Pojat pääsi ekaa kertaa tänä vuonna potkimaan palloa ihan oikealle futiskentälle.

Milo, Marlon, Mimosa ja Kati.

Futista.

Samanikäiset Mimosa ja Milo, sekä Unna-koira.

Tässä puiston nimi, siitä vaan tavaamaan.

Puistossa on joka toinen viikonloppu markkinat ja saatiin iloksemme nauttia niistäkin. Mä niin tykkään Thaimaassa markkinoiden ruokakojuista. Paljon kaikkea hyvää ja todella halvalla. Pienet lihavartaat maksoivat tuolla esimerkiksi 0,25-0,35 euroa kappale. Meidän läheiseltä “venäjäntoriltakin” Pratamnakissa saa isoja lihavartaita reilulla eurolla ja esim. hyvän fetasalaatin 2,50 eurolla (joka onkin torin ruokien kalleimmasta päästä). Ja on niin hyvää! Liian harvoin vaan tulee toreilla syötyä.

Puiston ruokakojuja.

Sunnuntaina vietettiin äitienpäivää. Aamulla sain Rasmukselta ja Lukalta kortit. Aamiainen syötiin ravintolassa. Siitä jatkoimme hierontaan. Ekaa kertaa menin kaikkien lasten kanssa ja hienosti sujui. Me muut otettiin hieronnat ja Milo katseli puhelimelta kuvia ja videoita sen aikaa mun vieressä. Myöhemmin käytiin vielä Beefeaterissa syömässä päivällistä. Siellä saa kyllä niin parhaan (ja kalleimman) pippuripihvin! Jaksettiin kuitenkin käydä vielä jätskibaarinkin kautta ennen kuin tultiin kotiin huilaamaan.

Mun rakkaat. <3

Pattayan edustaa illansuussa.