Rennosti reissuun

Huomenna on lähtö Vietnamiin. Reissuväsymys alkaa selvästi iskeä meihin kaikkiin. Ei olla juuri mitään selvitetty matkakohteesta, ei olla vielä edes varattu hotellia tai päätetty missä kaupungissa ollaan. Matkalaukkujen pakkaaminenkin on puolitiessä. Voi olla että joudutaan tän kaiken takia ongelmiin tulevan viikon aikana, mutta toisaalta edessä voi olla hauskempi seikkailu näin. Ho Chi Minh Cityyn eli Saigoniin on lennot, sieltä matkamme ainakin alkaa.

Miten tahansa reissun kanssa käykin, niin ainakin mä olen oppinut tän vuoden aikana todella paljon rentoutta. Aiemmin oon stressannut hulluna kaikista pienistäkin reissuista, varsinkin pakkaamisesta. Täällä oon oppinut sen elämänasenteen, että kaikki järjestyy kyllä tavalla tai toisella eikä mikään mene kuitenkaan niin kuin on suunniteltu. Toivottavasti saan säilytettyä tämän Suomessakin.

Toinen hyvä esimerkki nykyisestä asenteestani on se, kun Samuli muutama päivä sitten asioita selvitellessään tajusi, että Thaimaan konsulaatti Vietnamissa on kiinni juuri silloin kun meidän oli tarkoitus viisumit hakea. Vanha minä olisi varmaan hyperventiloinut lattialla tästä tiedosta, uusi minä vain kohautti olkiaan ja naurahti, että “Niin tietysti on”. Nauratti se, että eipä tullut tuotakaan tarkastettua matkaa varatessa, että luulisi meidän jo oppineen tällaiset asiat kun neljättä kertaa viisumeita haetaan.

Tässäkin tapauksessa asiat järjestyivät parhain päin. Konsulaatti olisikin lopulta ollut auki juuri sen pari päivää mitä oltais tarvittu. Mutta päätettiinkin ettei haeta viisumeita ollenkaan, vaan tullaan Thaimaahan sillä 30 päivän oleskeluluvalla minkä kentältä saa ja tarvittaessa anotaan siihen immigrationista toiset 30 päivää lisää. Se nimittäin riittää, aika täällä kun käy jo todella vähiin. :( Näin kuitenkin mahdollistui se, ettei meidän tarvitse viettää koko lomaamme Saigonissa viisumeita odotellen, vaan voimme halutessamme lähteä jonnekin muualle viihtyisämpään kohteeseen.

Mutta se Vietnamista, siitä lisää myöhemmin. Tämä alkuviikko on mennyt mun osalta kovassa flunssassa. Olo on ollut kipeä ja väsynyt ja pää on ihan tukossa.

Rasmuksella ja Lukalla hujahti viikko vauhdikkaasti. Koulussa on mm. tehty animaatioita, leikitty zombie-sanaluokkaleikkiä ja leivottu pannukakkua (jonka resepti piti selvittää ensin ratkomalla koodeja). Tiistain iltapäiväkerhossa askarreltiin vappunaamareita. Perjantain kunniaksi koululla järjestettiin merirosvoseikkailu, jossa oli mm. merimiespainia ja aarteenmetsästystä altaasta. Tämän jälkeen oli herkuteltu simalla ja munkeilla vapun kunniaksi.

Rasmus ja Venni animaation teossa.

Koulupäivien jälkeenkin Rasmuksella ja Lukalla on riittänyt puuhaa. Pojat viettivät yhden päivän Vennin luona ja toisen päivän Vennin perheen kanssa Harbor Landissa. Kiitos Anne T:lle näistä! Samalla sain itse parannella flunssaani.

Itselläni on mennyt viikko tosiaan pitkälti kotosalla, mutta tiistaina kävin Milon sekä Katin, Marlonin ja Mimosan kanssa pitkästä aikaa lammasfarmilla eläimiä ihastelemassa ja syöttämässä. Milo oli taas aivan ihastuksissaan kaikista suloisista eläimistä. Ja tällä kertaa Milo pääsi myös ratsastamaan ponilla!

Porkkanaa hepalle.

Ja maitoa possuille.

Lammasfarmille oli avattu myös uusi satumaailma.

Tosta portista oli todella vaikea ahtautua sisään, välikkö oli niin kapea.

Neljä pientä porsasta.

Jaakko ja pavunvarsi.

Jokaisen sadun kohdalla oli tarinan opetus.

Milo ja Punahilkan susi.

Liisa ihmemaassa.

Hannu, Kerttu ja Milo noidan talolla.

Linnan tornissa.

Nyt on kyllä pakko vetäytyä matkavalmisteluiden pariin. Palailen taas reissumme jälkeen!

Haikeissa tunnelmissa

Viime viikko oli Songkran-lomaa koulusta. Mekin oltiin Songkranin hulinoissa mukana keskiviikkona jolloin oli Songkranin pääpäivä täällä Pattayalla. Tästä voit lukea lisää edellisestä kirjoituksestani.

Suomen vieraamme Heidi oli maanantaina täällä vikaa päivää ja jatkoi tiistaina reissuaan muualle Thaimaahan vielä ennen Suomeen paluuta. Kiva oli saada Heidi vieraaksemme tänne!

Jouduimme jättämään jäähyväiset myös ihanille naapureillemme Jatalle, Juhalle, Kallelle ja Lounalle. He jatkoivat matkaansa perjantaina kohti Malesiaa ja Singaporea ja palaavat sieltä kesäksi Suomeen. Heidän lähtönsä jotenkin konkretisoi sitäkin, että pian tämä loppuu meidänkin osalta. Oma oloni onkin ollut viimeisen viikon haikea ja vähän surullinen.

Ennen naapureidemme lähtöä vietimme yhdessä läksiäisiä. Kilistelimme ensin heidän kotonaan ja tämän jälkeen kävimme syömässä. Ihanaa on ollut saada heidänlaisiaan ystäviä ja se tieto lohduttaa, että Suomessa tavataan jälleen.

Samuli, Juha, Jatta ja minä.

Minä ja Jatta.

Lapset.

Kaverukset Luka, Kalle ja Rasmus.

Perjantaina ei haluttu lasten kanssa jäädä tyhjälle altaalle, joten lähdettiin viettämään päivää Harborin Kidzoonaan. Lapset viihtyivät hyvin. Monta tuntia oltiin ja leikit jäi silti ihan kesken kun lähdettiin. Paikka on siitä loistava, että yhdellä sohvalla istuessani näen koko alueen joten pystyin hyvin vahtimaan Miloa sohvalta käsin. Käytin ajan hyväksi poistaen puhelimestani valokuvia, kun muisti on ollut täynnä jo kauan.

Lauantaina kävin yksin ottamassa aurinkoa Heidin talon katolla. Heidi lähti tosiaan jo Suomeen, mutta koska asunnon avaimet olivat vielä mulla niin päätin hyödyntää tilaisuutta. Ai että mä nautin! Oli niin hiljaista ja rauhallista, aurinko paistoi kuumasti ja aina kun tuli liian kuuma pulahdin uimaan. Pari tuntia meni hujauksessa.

Lasten kanssa uitiin vielä omassakin altaassa. Ostettiin Songkrania varten puhelimille vedenpitävät pussit, jotta puhelimet eivät mene rikki ja jotta Songkranissa voi ylipäänsä ottaa kuvia. Nyt uskalsin pitkän harkinnan jälkeen testata pussin todellista vedenpitävyyttä ja upottaa puhelimeni altaaseen. Tässä lopputulos:

Nyt voin siis valokuvata myös veden alla! :)

Sunnuntaina kävin Rasmuksen ja Lukan kanssa elokuvissa katsomassa uuden Smurffit-elokuvan. Niin se lomaviikko taas vierähti. No, pojilla on nyt 5 päivää koulua ja sitten taas viikko lomaa. :D Edessä on nimittäin vuoden viimeinen viisumireissu.

PS. Thaimaalaisilla on ärsyttävä tapa mainita aina siitä, jos joku on lihava, ruma, naamassa on finni tai mitä tahansa huomautettavaa vaan keksivät ulkonäöstä. Tässä tyttöbaarin mainos lavataksissa, siinäkin on pitänyt erikseen mainita että osa tytöistä on rumia.

Songkran

Viimeiset pari viikkoa on ollut paahtavan kuuma. Tällaisia ilmoja on ollut viimeksi elokuussa. Hiki vaan valuu. Aurinko on ollut niin polttava että oon monta kertaa saanut ihon punoittamaan ihan vaan tuolla kuljeksiessani. Normaalisti ei olla täällä tarvittu aurinkorasvaa edes uima-altaalla ollessa. On tullut rasvattua vaan lähinnä ranta- ja vesipuistopäivinä kun oleillaan koko päivä auringossa. Nyt täytyy vissiin olla hiukan varovaisempi auringon kanssa.

Sopivaan saumaan tulikin siis Songkran eli thaimaalainen uudenvuodenjuhla. Vuosihan vaihtuu täälläkin 1. tammikuuta, mutta uudenvuodenjuhlat vietetään kuitenkin huhtikuussa vuoden kuumimpaan aikaan.

Songkran on maailman suurin vesisota. Koko Thaimaa on siis yksi iso vesisotatanner. Suurimmassa osassa Thaimaata Songkrania vietetään huhtikuun 13-15. päivä, mutta Pattayalla vesisota kestää jopa viikon eli 13.-19.4. Pääpäivä täällä oli 19.4. eli silloin vesisota oli suurimmillaan.

Songkranissa kukaan ei säily kuivana. Pattayan keskusta on yksi suuri läpimärkä vesisota-areena. Lähes jokaisella ihmisellä on vesipyssyt kädessä, lisäksi vettä heitellään ämpäreillä ihmisten niskaan ja suihkutetaan letkuilla. Mitä kylmempää vesi on sen parempi ja vesisaavit ovatkin täynnä jääpaloja. Monet ajelevat lava-autoilla ympäriinsä ja suihkuttavat ihmisten päälle vettä auton lavalta käsin.

Veden heitolle on syynsä. Uusi vuosi on puhdistautumisen aikaa ja tarkoituksena on pestä kaikki menneen vuoden paha ja synnit pois.

Kaiken tämän kastelun lisäksi kasvot sotketaan vielä savella ja talkilla. Tämä kuvastaa siunausta ja ajaa pahat henget pois.

Paikallisilla Songkran-juhlijoilla on päällään värikkäät kukkapaidat. Näitä ja vesipyssyjä oli kaupat ja katukojut pullollaan jo hyvissä ajoin ennen juhlia. Paljon näkyi ihmisillä myös naamareita ja peruukkeja.

Songkran-paitoja myynnissä.

Songkran on ilon juhla, mutta valitettavasti silloin myös liikenteessä sattuu todella paljon onnettomuuksia ja kuolonuhreja tuleekin liikenteessä tämän viikon aikana eniten koko vuodessa. Tässäkään asiassa thaimaalaisilla ei ole turvallisuusasiat ensimmäisenä mielessä ja esimerkiksi skootterikuskin silmille voidaan hyvin suihkuttaa letkulla vettä mikä saattaa johtaa kaatumiseen tai törmäämiseen. Lisäksi lähes kaikki tuntuivat Songkranin aikaan olevan humalassa aina ravintolahenkilökunnasta mopokuskeihin, mikä lisää tietysti onnettomuuksien riskiä.

Viime viikon torstaina siis alkoi Thaimaassa Songkran. Pojat kävivät kavereidensa kanssa vesisotimassa tässä kotikulmilla. Täällä ei näkynyt silloin ketään muuta pyssyjen kanssa, mutta meidän naapurin taksitolpan kuskit vastasivat kyllä poikien kasteluyritykseen suihkuttamalla takaisin vesiletkulla. Keskustassa oli kuulemma ollut täysi hulina päällä Songkranin avajaisissa.

Meidän talon pojat Luka, Kalle, Masi ja Rasmus valmiina vesisotimaan.

Vesisotaa taksikuskien kanssa.

Lauantaina päätettiin käydä katsastamassa keskustan menoa. Mentiin lavataksilla, joka tuntuu olevan Songkranissa kastelijoiden lempikohde, uhrit kun kököttävät loukussa paikallaan. Onneksi oltiin varauduttu omin vesipyssyin ja saatiin näin annettua vähän takaisinkin. Kaikesta huolimatta vettä tuli joka suunnasta lavalle ämpärikaupalla. Voin kertoa, että jääveden saaminen niskaan tuntuu aika karmealta. Oltiin siis aivan läpimärkiä jo keskustaan saapuessamme.

Märkä kyyti.

Luka läpimärkänä lavataksimatkan jälkeen.

Keskustassa riitti innokkaita vesisotaan, vaikka päivä ei ollut pahimmasta päästä hulabaloota. Ja päästiin itsekin nyt vuorostamme kastelemaan lavatakseissa istuvia parkoja.

Samuli ja Luka valmiina taisteluun.

Heidi ja Milo tyytyivät seuraamaan vesisotaa sivummalta.

Vaikka pääsihän se Milokin vähän ampumaan.

Naama savessa.

Jollakin toisella vielä hiukan enemmän.

Autotkin sotkettiin.

Tämän viikon keskiviikkona oli tosiaan Songkranin pääpäivä täällä Pattayalla. Lähes kaikki paikat olivat kiinni, kun koko kaupungin väki alkoi vesisotaa. Me lähdettiin tietysti mukaan.

Heti omalla kadulla talon edessä tulivat vastaan ensimmäiset juhlijat ja saimmekin savesta sotamaalaukset naamaan sekä letkulla vettä päälle. Muuten Pratamnakissa oli melko hiljaista. Hyppäsimme lavataksin kyytiin ja ajelimme keskustaan. Autoruuhkat ei olleet niin pahat kuin olin kuvitellut ja itse asiassa lavataksikyytikin oli kuivempi kuin edellisellä kerralla.

Keskustassa oli kuitenkin täysi hulina päällä. Rantakatu oli suljettu kokonaan autoilta ja se oli täyttynyt iloisista Songkran-juhlijoista. Musiikki pauhasi todella lujaa, ihmiset tanssivat, nauroivat ja pitivät hauskaa. Vesi lensi kaikkialla ja savea saatiin lisää naamaan varmaan metrin välein. Myös kukkaseppeleen sain kaulaan.

Joissakin paikoissa oli myös kahluualtaita joissa ihmiset uivat ja pääsinpä minäkin sinne uimaan. En tosin itse mennyt, vaan mut raahattiin sinne. Hauskaa! Näimme myös mm. vaahtobileitä.

Lähdössä kaupungille.

Lavataksin kyydissä.

Samuli valmiina puolustamaan meidän lavataksia.

Autojen lavat olivat täynnä väkeä (tosin niin ne on usein muutenkin).

Keskustassa oli muutama muukin meidän lisäksi.

Tuolla altaassa minäkin uin.

Vaahtobileet.

Pysäköity auto oli koristeltu.

Takaisin kotona, läpimärkinä ja savella sotkettuina. Milo väsähti kotimatkalla.

Mun sotamaalaukset.

Miloa pelotti meno välillä ja lopulta lähdettiinkin pois kun se alkoi selvästi ahdistua liikaa. Milo inhosi eniten sitä savella sotkemista, se kun ei tykkää yhtään että jossain on likaa. Ja kaikki paikalliset halusivat nimenomaan Miloa sotkea savella, kai siksi kun se on pieni ja vaalea. Yritin kieltää, mutta aina joku ehti länttästä savea naamaan. Vedellä kastelemisesta Milo ei ollut moksiskaan, ellei sitten ollut jäävettä. Reipas ja rohkea poika se oli!

Ihana oli kyllä katsoa ihmisten riemua. Kaikki olivat niin hyvällä tuulella. Olen todella iloinen että pääsin vihdoin kokemaan tämän, monta vuotta olen siitä haaveillut.

Songkran oli enemmän kuin tervetullut tähän kuumuuteen. Oli todella hauskaa! Mun puolesta olisi voinut jatkua vaikka toisenkin viikon.