Bangkok osa 1

Joulunpyhien jälkeen suuntasimme seikkailemaan Bangkokiin. Vietimme Thaimaan pääkaupungissa vajaan viikon, 27.12.2016-1.1.2017.

Asunnon varasimme airbnb:n kautta. Asunto oli tilava peruskämppä hyvällä sijainnilla. Skytrain-ilmajunan pysäkki oli aivan vieressä.

Meidän asuintalo.

Maisemaa parvekkeelta, mm. skytrain-asema.

Vuosia sitten lomamatkallamme olemme viettäneet yhden päivän Bangkokissa ja tuolloin kaupungista jäi hyvin sekava olo enkä tykännyt yhtään. Pitkälti tämä johtui varmasti siitä, ettemme tuolloin selvittäneet yhtään etukäteen minne mennä ja mitä tehdä ja haahuilimme kaupungissa vailla päämäärää.

Nyt etsin Bangkokista tietoa etukäteen ja tällä kertaa saimmekin paljon enemmän irti kaupungista. Kokonaisuus hahmottui paljon paremmin. Hassua on myös, miten nopeasti kaupungissa oli kuin kotonaan. Skytrainilla huristeltiin menemään kuin vanhat tekijät. Sillä liikkuminen onkin helppoa ja nopeaa.

Skytrain-lippuja ostamassa.

Bangkokissa on todella paljon nähtävää, joten emme yrittäneetkään nähdä kaikkea vaan valikoimme tarjonnasta muutaman erilaisen ja mielenkiintoisen kohteen lomaviikollemme. Yllättävää on se, että vaikka en ole koskaan ollut kaupunkilomien ystävä niin tällä kertaa olin todella innoissani Bangkokiin lähdöstä. Kaupungista jäi myös viikon jälkeen hyvät fiilikset. Huono ilmanlaatu oli oikeastaan ainoa miinus, kyllä Pattayalla on paljon helpompi hengittää (ja Suomen puhdasta ilmaa osaa arvostaa taas enemmän).

Saavuimme Bangkokiin tiistaina iltapäivällä. Lähtiessämme selitimme taksikuskille, että ajetaan ensin lähimpään Mäkkäriin hakemaan ruokaa mukaan ja lähdetään vasta sitten ajamaan kohti Bangkokia. Kuski hoki tyypilliseen tapaan yes yes, mikä ei kerro mitään koska thaimaalaiset eivät koskaan sano jos eivät ymmärrä. Ja niinpä taksi suuntasikin suoraan motarille. Moneen otteeseen sanoin kuskille että halutaan nyt heti ruokaa, mutta lopulta luovutin ja kaivoin lapsille keksejä laukusta. Täällä on joutunut tottumaan siihen, että läheskään kaikki ei mene perille ja jos meneekin niin asioita joutuu joka tapauksessa odottamaan. On ollut mun luonteelle opettelemista, mutta hyvä näin ja olenkin selkeästi jo oppinut ottamaan rennommin ja olemaan hermostumatta. Ja pysähdyttiinhän me lopulta sinne Mäkkiinkin, mutta vasta lähempänä Bangkokia. :)

Maassa maan tavalla, myös Mäkki-pellet tervehtivät täällä paikalliseen tapaan.

Tiistaille ei haluttu miettiä mitään suurempaa ohjelmaa, joten mentiin kuljeskelemaan Bangkokin keskuspuistoon Lumpini Parkiin. Sieltä löytyi leikkipuisto ja se riitti tälle illalle. Puistossa oli paljon lenkkeilijöitä ja jumppaajia. Nähtiin myös paikallisia pelaamassa kaakkois-aasialaista takraw-peliä, joka muistuttaa jaloilla pelattavaa lentopalloa. Pois lähtiessä törmättiin reilun metrin mittaiseen varaaniliskoon joka löntysteli meidän ohitse ja sukelsi uimaan.

Keskiviikkona lähdettiin heti aamusta kohti Siam Paragon -ostoskeskusta ja siellä sijaitsevaa Kidzaniaa. Kidzania on lapsille rakennettu opettavainen minikaupunki. Tässä kaupungissa vanhemmat eivät saa osallistua mihinkään eivätkä edes astua rakennuksiin sisälle vaan kaupunki pyörii lasten voimin. Vanhemmat saavat ainoastaan katsella. 

Kaupungissa on useita kymmeniä erilaisia ammatteja joita lapset saavat kokeilla aina hammaslääkäristä lentäjään ja autonkorjaajasta palomieheen. Jokaiseen rooliin pukeudutaan ammattivaatteisiin. Töistä maksetaan palkkaa ja tätä rahaa lapset voivat käyttää kaupungissa mm. matkamuistomyymälässä.

Kaupungin idea oli hauska. Rasmus ja Luka tykkäsivätkin kovasti, oli kuulemma Bangkokin paras paikka. Kumpikin löysi kiinnostavia töitä. Ensimmäiseksi pojat säntäsivät Mäkkäriin opettelemaan hampurilaisten tekoa. Siellä molemmat kävivätkin lopulta kahteen kertaan, kun saivat työpäivän päätteeksi syödä itsetekemät hampurilaisensa. :) 7/11-kaupassa pojat työskentelivät kassalla. Luka oli pari kertaa töissä tomaattifarmilla, jossa piti poimia pensaista tomaatteja, valita parhaat ja viedä ne ketsuppitehtaalle. Rasmus kävi pelaamassa futista kaupungin stadionilla ja valmistamassa Coca Colaa tehtaassa.

Mäkkärissä harjoittelemassa hampurilaisten tekemistä ja oikeaoppista paperin käärimistä.

Itse tehdyt hampparit.

7/11 -kaupan kassalla.

Välillä asiakkaana 7/11:ssä.

Rasmus laskee tienestejään.

Luka tomaattifarmilla poimimassa tomaatteja.

Parhaat tomaatit toimitetaan ketsuppitehtaalle.

Ja uutta tomaattikuormaa hakemaan.

Rasmus pelaamassa futista Kidzanian stadionilla.

Rasmus valmistaa Coca Colaa.

Valmis Coca Cola.

Monia mielenkiintoisia ammatteja jäi kokeilematta kun jonot olivat niin pitkät etteivät pojat viitsineet käyttää aikaa jonotukseen. Esimerkiksi palomieheksi olisi joutunut jonottamaan tunnin verran. Kaupungissa saa kyllä hyvin koko päivän kulumaan.

Samuli ja Milo eivät olleet Kidzaniassa mukana kun Milo ei olisi vielä voinut osallistua. He kiertelivät sen sijaan päivän ostoskeskuksia, joita Bangkokissa riittää vieri vieressä.

Milo uusissa rattaissaan. Vanhat hajosivat päivää ennen Bangkokiin lähtöä.

Torstaina lähdettiin tutustumaan Bangkokin vanhaan kaupunkiin. Bangkokissa on tavallaan kaksi maailmaa: vanha puoli Chao Phraya -joen varrella, josta löytyy temppelit ym. nähtävyydet ja ränsistyneitä vanhoja rakennuksia, sekä uusi puoli pilvenpiirtäjineen, ostoskeskuksineen ja skytrain-ratoineen.

Päätimme lähteä tutustumaan vanhaan puoleen jokiveneellä, jolloin voisimme hypätä kyydistä pois aina mielenkiintoisilla pysäkeillä tutkimaan paikkoja. Ensimmäiseksi jäimme veneestä pois Wat Arun -temppelin pysäkillä. Wat Arun on 80 metriä korkea Aamunkoiton temppeli. Temppeli on saanut nimensä siitä, että aamun ensi säteet saavat sen pintaa peittävät posliininpalat säkenöimään. Harmillisesti Wat Arun oli juuri nyt rakennustelineiden ympäröimänä.

Temppelissä oli paljon hienoja yksityiskohtia.

Mä en pystynyt korkeanpaikankammoisena tulemaan näitä jyrkkiä rappusia alas. :D Samuli joutui taluttamaan mut.

Ei mitään hajua mikä tämä paikka oli.

Munkkeja.

Tämän jälkeen siirryimme joen toiselle puolelle, jossa sijaitsee Wat Po. Temppeli tunnetaan jättiläismäisestä, lähes 50 metriä pitkästä makaavasta Buddha-patsaastaan. Olihan se valtavan kokoinen.

Koko Buddhaa oli mahdotonta saada mahtumaan kuvaan.

Buddhan varpaillakin on kokoa.

Buddhan jalkapohjat on koristeltu hienoin helmiäiskoristeluin. Jos maan päälle joskus ilmestyy joku joka väittää itseään Buddhaksi, on väite helppo todistaa: miehen jalkapohjista pitää löytyä samat symbolit.

Buddhan selän takana on rivissä 108 pronssikippoa, joihin voi pudotella kolikoita. Kilahdusten mukana voi esittää toiveita.

Wat Pon todellinen aarre ei ole jättimäinen Buddha vaan sen vähemmälle huomiolle jäävät seinätaulut, jotka kuvaavat perinteistä lääketiedettä ja thaihierontaa.

Seuraavaksi meidän oli tarkoitus jatkaa jalkaisin Suurelle palatsille ja Wat Phra Kaeo -temppelille, jossa asustaa Thaimaan henkiolennoista kaikkein mahtavin ja koko Thaimaan sielu: pieni vihreä Smaragdi-Buddha. Juttelimme ystävällisen munkin kanssa, joka käski meidän kiiruhtaa ennen temppelin sulkeutumista. Lähdettyämme kävelemään viereemme kurvasi tuktuk, jonka kuski lupasi viedä meidät perille. Hyppäsimme kyytiin kun ajattelimme pääsevämme näin nopeammin perille. Mutta kuski kiersikin sitten puoli kaupunkia ja ajeltuamme reilut puoli tuntia toi meidät lopulta portille juuri sopivasti temppelin sulkeutuessa. Ja tämä palatsi ja temppelialue olivat siis aivan lähtöpisteemme vieressä... Tasan vika kerta kun hyppään Bangkokissa tuktukin kyytiin. Jäi sitten näkemättä se mitä Thaimaan tärkeimmäksi nähtävyydeksi sanotaan.

Tuktukin kyydissä onpi tunnelmaa... tai ainakin ahdasta.

Hyppäsimme vielä kotimatkalla jokiveneestä pois pysäkillä, josta piti päästä suoraan China Townin sydämeen.. Kuvittelin China Townin aivan erilaiseksi, että siellä olisi mm. paljon punaista väriä ja lohikäärmeen kuvia. Ihan samalta siellä kuitenkin näytti kuin missä tahansa muuallakin, tai sitten me oltiin jotenkin väärässä paikassa. Pikku pyörähdys tehtiin, syötiin katukojusta ja lähdettiin juuri ennen auringonlaskua aivan uuvuksissa kämpille huilaamaan pitkän päivän jälkeen.

Päivän menu.

Tässä ensimmäinen osa Bangkokin seikkailuistamme. Loppureissusta kerron seuraavassa kirjoituksessani.