Jäähyväisten aika

Tämä viikko oli Rasmuksen ja Lukan viimeinen kouluviikko ja samalla meidän viimeinen kokonainen viikko Thaimaassa. Tää kevät on mennyt aivan uskomattoman nopeasti.

Maanantaina käytiin Anne T:n kanssa kahdestaan syömässä ja istumassa iltaa. Tajuttiin, että oltiin ensimmäistä kertaa koko vuoden aikana kahdestaan yhtään missään. Juttua riitti ja ihana ilta oli!

Tiistaina Anne T:n kolme poikaa sekä naapurin Masi tulivat meidän altaalle koulun jälkeen uimaan. Mä istuin vahdissa katsomassa poikalauman polskimista. Hauskaa näytti kaikilla olevan. 

Koko porukka.

Milo ja Tiitus.

Milo sukeltaa.

Milo oli suosittu.

Kaverukset.

Luka, Tiitus, Rasmus, Milo, Venni, Peetu ja Masi.

Keskiviikkona käytiin Central Festivalissa, kun perheen miesväki halusi lisää fidget spinnereitä. Muiden lähtiessä kotiin mä jäin vielä kampaajalle.

Ostoskeskuksesta saa lainata näin mageita autoja! Näin lapsetkin saa viihtymään ostoksilla.

Torstaina oli viimeinen koulupäivä. Lapsilla oli ensin koulua klo 13 asti ja heti tämän jälkeen oli kevätjuhla. Mä pelkäsin etukäteen itkeväni silmät turvoksiin, mutta jotenkin en loppujen lopuksi edes tajunnut, että koulu ihan oikeasti loppui eikä sinne enää palata. Enkä oikein ole vieläkään sisäistänyt asiaa.

Kevätjuhlassa laulettiin perinteisesti Suvivirsi, sekä Aarremaa, jota oppilaat ovat laulaneet jokaisessa koulun tilaisuudessa. Todistustenjaon ja kahvitteluiden jälkeen oli aika jättää jäähyväiset kaikille ihanille ihmisille. Todella haikeaa hyvästellä tämä ihana yhteisö. Toki toivon ja uskon, että monia heistä tavataan myös jatkossa Suomessa, mutta se ei ole tietenkään mahdollista yhtä tiiviisti kun ihmiset asuvat ympäri Suomea ja osa edelleen Thaimaassa.

Koulun oppilaat.

Tommi ja Tiiti.

Luka hakee todistuksen.

Rasmuksen vuoro.

Pojat saivat tällaisen kuvakirjan kouluvuodesta. Ihana muisto!

Tiiti-ope, Luka, Rasmus ja Tommi-rehtori.

Kaikki koko vuoden 3.-5. -luokkalaiset, jotka ovat jakaneet luokkahuoneen tämän vuoden ajan:
Luka 3 lk, Venni ja Jasmin 4 lk, Rasmus ja Ninni 5 lk.

Kaverukset Rasmus, Venni ja Luka.

Minä ja Anne T. <3 

Venni ja Rasmus kisaamassa formula-autoillaan, jotka rakensivat teknisen työn tunneilla.

Tämä kouluvuosi säilyy varmasti ikuisesti Rasmuksen ja Lukan mielessä. Ovat tykänneet todella paljon koulusta. Opettajista, kavereista, jokapäiväisistä liikuntatuokioista, siitä ettei ole kasin aamuja, lyhyistä koulupäivistä ja hyvästä ruoasta. Tässä koulussa oppiminen on ollut todella hauskaa ja tapahtunut paljon erilaisten pelien ja leikkien kautta. Rasmus varsinkin on kaivannut lomillakin kouluun ja sille tämä koulun loppuminen täällä on ollut selvästi vaikeaa. Olen todella onnellinen, että lapsemme saivat kokea tämän kouluvuoden.

Perjantai, lauantai ja sunnuntai hujahtivat meillä pitkälti saman kaavan mukaan. Päivällä uin lasten kanssa. Nautitaan nyt täysillä vielä hetki siitä kun omalla pihalla pystyy (ja tarkenee) uimaan.

Lukan taidonnäytteitä hypyissä.

Vedenpohjassa.

Illat vietettiin markkinoilla katsellen jos löytyisi ostettavaa Suomeen. Lähinnä mukaan tuntui tarttuvan joka kerta vain uusia spinnereitä :D ja niitä onkin pojilla jo kasapäin. Mutta löytyi sieltä kaikkea muutakin hauskaa lapsille.

Täällä on hyvin tyypillistä, että lapset ovat vanhempien mukana töissä yömyöhään asti.
Se on myös tyypillistä, että myyjät kaikkialla näpräävät kännyköitään. :) 

Koiranpentuja myynnissä.

Ehkä vähän iski koirakuume.

Voi söpöys!

Spinnereitä.

Ja lisää.

Tällainen kermavaahtopeli tarttui myös matkaan. Tohon käden päälle laitetaan kermavaahto, sitten pyöritetään hyrrää joka näyttää kuinka monta kertaa laitteen vipua pyöritetään. Vuoron perään pyöritellään ja joku saa sitten aina kermavaahdot naamaansa.

Näin.

Milo sai lisää rakastamiaan Pokemon-hahmoja.

Ja Pikachu-ilmapallon, josta tuli niin rakas, että ei voinut nukkumaankaan mennä ilman sitä. Aamulla herättyään halasi ensimmäiseksi ilmapalloa ja antoi sille suukon. <3

Hirmu vauhdilla nää vikat päivät tuntuu juoksevan, ilta tulee hujauksessa. Tosin se voi vaikuttaa asiaan, että meidän lapset (myös Milo), käänsivät lomarytmin päälle heti kesäloman alkaessa mikä tarkoittaa että valvovat illalla pidempään ja nukkuvat aamulla pitkään. Milokin on heräillyt vasta klo 10:30 aikoihin, joten ei kai se ole ihme että ilta tulee nopeasti kun aamiaista syödään vasta puolilta päivin... Saa nähdä miten rytmit menee sekaisin taas kun siirrytään Suomen aikavyöhykkeelle. Mutta sitä ennen yritetään nauttia vielä näistä vikoista päivistä täällä. Mitä tässä nyt sitten ehtii pakkailujen ym. lomassa enää nauttimaan. Nyyh!

Viimeisiä viedään

Vähän on viivästynyt blogin kirjoitus, mutta eipä mitään kummempaa ole tapahtunutkaan. Kerron nyt kuitenkin jotain lyhyesti.

Viime viikko vierähti rauhallisesti puuhastellen. Rasmus vieraili Vennin luona pariinkin otteeseen. Käytin pojat parturissa. Tiitin kanssa käytiin kouluvuoden päätöskeskustelut. Uitiin paljon. Hyvin haikeiden linssien läpi tulee arkielämää katseltua tällä hetkellä, kun loppu häämöttää.

Rasmuksen ja Lukan uudet hiukset.

Vaihteeksi ajelemassa näillä elukoilla.

Teknisen työn tunnilla, formula-autot valmistumassa.

Milon päivien kohokohta on ollut tämä rakennustyömaa pyykkimatkan varrella. Kyllä on kaivuria ja nosturia ihmetelty!

Katukojulla lounasta valitsemassa (kuvassa vain pieni otos kojun tarjontaa). Noi kanat on niin hyviä!

Uintitreeneihin tuo kivasti lisähaastetta, kun selässä istuu 16-kiloinen salamatkustaja. :D 

Naapuritolpan taksikuskeja, joiden kanssa vaihdetaan kuulumiset päivittäin (ja yleensä montakin kertaa päivässä).
Pan (oikealla) sekä hänen isänsä.

Meidän kadun koira, joka viihtyy paljon meidän talolla.

Perjantaina vietiin Anne T:n ja Anne H:n kanssa lapset Jump XL trampoliinipuistoon hyppimään. Tämä oli lasten oma toive. Hauskaa oli pienimmästä suurimpaan. Uskomatonta kyllä, en ottanut yhtään kuvaa!

Lauantaina Samuli palasi Suomesta tänne vielä hetkeksi. Viikonloppu menikin mulla pitkälti altaalla ja hieronnoista nautiskellen.

Oma hetki. <3

Rauhallista arkea

Vietnamin loman jälkeen palattiin takaisin arkeen. Viimeisiä viikkoja viedään täällä ja päällimmäisenä tuntuu tällä hetkellä olevan valmistautuminen Suomeen paluuseen niin henkisesti kuin konkreettisestkin. Yritetään kuitenkin kovasti myös nauttia viimeisistä ihanista hetkistä täällä.

Samuli lähti tiistaina vielä parin viikon työmatkalle Suomeen, vaikka se vähän hassua näin loppuvaiheessa onkin. Maanantaina pakkasinkin Samulille laukullisen tavaraa vietäväksi jo edeltä kotiin, nyt kun vuokralaisemme ovat jo lähteneet. Muuten meinaamme palata Suomeen samalla tavalla viiden matkalaukun kanssa kuin tänne tulimmekin. Lahjoitan kaiken ylimääräisen slummeihin tai thaimaalaisille tutuillemme ja otamme Suomeen vain tärkeimmät mukaan.

Pakkailua. Suomeen lähtevä laukku oli puolillaan vesipyssyjä. :D Yritin kyllä puhua pojille, että niitä on jo Suomessa vaikka kuinka monta, mutta nää Songkran-pyssyt on kuulemma niin tykkejä että ne täytyy ehdottomasti saada Suomeen. Kyllä niitä vesipyssyjä kuitenkin jää tännekin slummilapsillekin, niitä ehti kiitettävän monta kertyä.

Keskiviikkona Kati oli lastensa kanssa meillä koulupäivän aikana. Katin perhe vietti viimeistä viikkoaan täällä tällä erää. He tosin tulevat ensi talvena taas uudestaan. On tää yhtä hyvästien jättämistä koko kevät.

Koulun jälkeen Venni tuli meille toista päivää peräkkäin kylään. Lähdin poikaköörin kanssa Central Festivaliin hoitamaan asioita. Rasmus ja Luka saivat vihdoin kinuamansa fidget spinnerit, joka on tän hetken hittilelu lasten keskuudessa. Milo sai taas uuden värityskirjan. Lapset ajelivat myös ostoskeskuksen käytävillä tällaisilla elukoilla ja hauskaa näytti olevan:

Lukan fidget spinner.

Rasmus ja spinneri.

Milo tietysti perässä.

Torstaina vietiin Anne T:n kanssa lapset vielä kerran Harborlandiin kun kovasti sinne halusivat. Omasta mielestäni siellä on jo käyty tarpeeksi monta kertaa mutta lapsilla on siellä hauskaa ja sehän on pääasia.

Taas ajelemassa elukoilla.

Milo ja Sinna.

Sisua löytyy, mutta ei ihan vielä taidot riittäneet ylös asti.

Välillä dinosauruksen kyydissä.

Tuolileikki. Meidän kahden lapset aika hyvin edustettuina. :D 

Meidän veljekset finaalissa.

Voittajien on helppo hymyillä. Palkinnoksi saivat ilmapallomiekat ja alennusliput Harboriin.
Kuulemma nyt on pakko mennä sinne vielä kerran. Jep jep.

Perjantaina koulun väki vietti olympialaisia rannalla. Loppupäivä vietettiinkin kotosalla lasten kanssa. Teki hyvää vähän rauhoittua.

Luka ja suklaamitali (Rasmus oli jo syönyt omansa).

Lauantaina käytiin Katin ja lasten kanssa meille uudessa puistossa ulkoilemassa. Se oli siis ulkoilualue, jossa voi mm. pyöräillä ja pieni leikkipuistokin siellä oli. Ja futiskenttä! Pojat pääsi ekaa kertaa tänä vuonna potkimaan palloa ihan oikealle futiskentälle.

Milo, Marlon, Mimosa ja Kati.

Futista.

Samanikäiset Mimosa ja Milo, sekä Unna-koira.

Tässä puiston nimi, siitä vaan tavaamaan.

Puistossa on joka toinen viikonloppu markkinat ja saatiin iloksemme nauttia niistäkin. Mä niin tykkään Thaimaassa markkinoiden ruokakojuista. Paljon kaikkea hyvää ja todella halvalla. Pienet lihavartaat maksoivat tuolla esimerkiksi 0,25-0,35 euroa kappale. Meidän läheiseltä “venäjäntoriltakin” Pratamnakissa saa isoja lihavartaita reilulla eurolla ja esim. hyvän fetasalaatin 2,50 eurolla (joka onkin torin ruokien kalleimmasta päästä). Ja on niin hyvää! Liian harvoin vaan tulee toreilla syötyä.

Puiston ruokakojuja.

Sunnuntaina vietettiin äitienpäivää. Aamulla sain Rasmukselta ja Lukalta kortit. Aamiainen syötiin ravintolassa. Siitä jatkoimme hierontaan. Ekaa kertaa menin kaikkien lasten kanssa ja hienosti sujui. Me muut otettiin hieronnat ja Milo katseli puhelimelta kuvia ja videoita sen aikaa mun vieressä. Myöhemmin käytiin vielä Beefeaterissa syömässä päivällistä. Siellä saa kyllä niin parhaan (ja kalleimman) pippuripihvin! Jaksettiin kuitenkin käydä vielä jätskibaarinkin kautta ennen kuin tultiin kotiin huilaamaan.

Mun rakkaat. <3

Pattayan edustaa illansuussa.