Bali osa 2

Edellisessä kirjoituksessani kerroin kaikenlaista yleistä Balin reissustamme, hotellistamme ja viisumin hakemisesta. Tässä kirjoituksessani pureudun viikon aikana tekemiimme retkiin Balilla.

Maanantaina otimme taksikuskin koko päiväksi, tarkoituksenamme kierrellä hiukan Balilla. Kuljettajamme kertoi kaikista erilaisista paikoista joissa voisimme käydä ja valitsimme niistä muutaman kiinnostavan kohteen. Vielä jäi paljon mielenkiintoisia paikkoja näkemättä, mutta ei haluttu kahmia liikaa.

Ensimmäiseksi pysähdyimme kuljettajan suosituksesta kahviplantaasille. Saimme oppaan mukaamme kierrättämään meitä alueella. Hän kertoi erilaisista kahvilaaduista ja niiden valmistuksesta. Tämä kierros ei maksanut mitään.

Kyseisellä plantaasilla valmistetaan mm. indonesialaista erikoisuutta ja maailman kalleinta kahvia Kopi Luwakia. Valmistusprosessi on erikoinen: Luwakit eli sivettikissat syövät kahvipapuja, jotka eivät sula heidän elimistössään vaan kulkeutuvat kokonaisina ruoansulatuselimistön läpi kissan ulosteeseen. Pavut noukitaan ulosteesta, pestään ja niistä jauhetaan kahvia. Suoliston läpi kulkemisen sanotaan tuovan kahvipapuihin aivan erityisen aromin. Maussa kerrotaan olevan vivahteita suklaasta tai karamellista.

Sivettikissa häkissään.

Kahvipapuja.

Kopi Luwakin valmistustapaa on kritisoitu, koska tätä tuotetaan pitkälti häkkitarhoissa, joissa sivettikissojen hyvät olot eivät ole tarhureille prioriteetti numero yksi.

Pääsimme plantaasilla myös maistelemaan erilaisia kahveja ja teelajeja. Tämäkään ei maksanut mitään, mutta jätimme toki oppaalle tippiä kiitokseksi.

Maistettiin myös rohkeasti Kopi Luwakia, vaikka ajatus ulosteen seassa pyörineistä kahvipavuista yököttikin mua aluksi. Tämä kupillinen oli ainoa mistä jouduimme kierroksen aikana maksamaan. Mä kun en kahvia juo muutenkaan niin mun mielestä kahvi oli yhtä pahaa kuin kaikki muutkin kahvit. :D Samuli kyllä kehui sen olevan hyvää.

Kahviplantaasin jälkeen oltiin nälkäisiä. Kuljettaja suositteli meille ravintolaa aivan riisipeltojen laidalta. Ravintola oli todella viihtyisä ja ruoka oli hyvää.

Kaunis annos

Riisipeltoja.

Ravintolassa olisi voinut syödä myös tällaisissa mökeissä.

Milo ihmettelee kaloja.

Seuraavaksi suuntasimme Ubud Monkey Forestiin. Paikka on luonnonpuisto, jossa on paljon villejä makaki-apinoita. Alueella on myös hindu-temppeleitä.

Apinoita olikin kaikkialla. Vähän sai Milon kanssa varoa ja pitää tavaroista kiinni etteivät apinat varasta mitään. Turistit kyllä syöttivät niille niin paljon banaaneja että ei ne kauhean kiinnostuneita meidän laukuista olleetkaan.

Voi suloisuus! <3 

Nämäkin partasuut ovat äitejä.

Imetystä. Paljon näkyi äiti-apinoita poikastensa kanssa.

Apinoita enemmän mua viehätti ympärillä ollut kaunis luonto. Maisema oli välillä kuin satumaailmasta. Hyvin olisi voinut Ronja Ryövärintytär viilettää pitkin metsiä ja puroja. :)

Päivän viimeisenä kohteena meillä oli Ubud. Se on vuoristossa sijaitseva käsityöläiskylä, jota pidetään myös Balin kulttuurin keskuksena. Paikka oli kyllä hyvin erilainen mitä odotin. Kuvittelin pienen suloisen kylän, mutta ihan normaalilta kaupungilta se näytti.

Auton ikkunasta bongattua, käsityöläinen työssään.

Katukuvaa.

Tällaisia kapeita portteja on Balilla kaikkialla, joskaan ei yleensä näin massiivisia.

Kulttuuri ei niinkään kiinnostanut mua, vaan markkinat. :D Ja sinne siis suunnattiin. Olin kuullut että sieltä löytyy vaikka ja mitä mielenkiintoista ostettavaa. Ja kyllähän siellä olikin hirmuisesti kaikkea ihanaa tavaraa. Olisi tehnyt mieli ostella kaikkea mahdollista, mutta koska haluan pitää tavaramäärän kotona minimissä enkä hamstrata mitään turhaa niin tyydyin pääasiassa vain katselemaan. Kyllähän sieltä kuitenkin kaikenlaista tarttui mukaan, mutta enimmäkseen muille perheenjäsenille.

Alun perin oli suunnitelmissa käydä vielä tuon päivän aikana erästä hienoa temppeliä katsomassa ja vesiputouksillekin kuljettaja meitä houkutteli, mutta tässä vaiheessa kaikki alkoivat olla jo sen verran väsyneitä ja kello paljon, että suunnattiin hotellille huilaamaan.

Tiistaina lähdettiin rannalle. Hotellilla oli rannalla oma beach club, jonne suunnattiin päivää viettämään. Ranta oli mukava perusranta.

Rasmuksen kanssa kokeiltiin vesijetteilyä. Mä oon pitkään halunnut sitä kokeilla ja kun Rasmuskin halusi niin sitten mentiin. Hauskaa oli. Rasmus ajoi lähes koko ajan, antoi mun vaan vähän kokeilla. Ja tosi lujaa ajoikin, välillä jopa hirvitti! Sen mitä itse kokeilin, niin ihan tuli moottorikelkkailu nuorempana mökillä mieleen. 

Oli niin kivaa, että mentiin vielä toistamiseen. Lukakin tuli hetkeksi kyytiin mutta halusi sitten pois.

Keskiviikkona lähdin Rasmuksen kanssa kokeilemaan white water raftingia eli koskenlaskua. Lukan oli tarkoitus lähteä myös mukaan, mutta sillä oli aamulla kipeä olo niin ei uskallettu ottaa sitä jos vaikka sairastuu. Oli nukkunut koko aamupäivän mutta sen jälkeen oli onneksi kunnossa.

Ajomatka koskelle kesti varmaan puolitoista tuntia. Meidät jätettiin ylös vuorelle, josta meidän piti varusteet saatuamme laskeutua riisipeltojen läpi kävellen alas koskelle.

Vähän jännitti ennen veneeseen hyppäämistä, että mihinhän sitä on taas tullut lähdettyä. Meidän oli tarkoitus meloa pitkin Telaga Waja -jokea 15 kilometrin matka. Meille kerrottiin lähtiessä, että matkan varrella on paljon kaatuneita puita yms. joita pitää väistellä menemällä matalaksi, tullaan törmäilemään kiviin ja kallioihin ja reitin varrella on myös pari putousta, joista toisesta lasketaan.

Kohta mennään!

Tuonne lähdettiin. Heti aluksi piti mennä matalaksi ja väistää tuota kaatunutta puunrunkoa.

Seuraksi meidän kumiveneeseen saatiin australialaiset Tim ja Fiona. Todella mukavia ihmisiä!

Rasmus, minä, Fiona ja Tim koskenlaskun jälkeen.

Sitten lähdettiin matkaan. Koskenlasku oli todella hauskaa eikä kyydissä pelottanut kertaakaan. Edes se pudotus ei pelottanut, pahinta siinä oli se tömähdys alhaalla. Välillä melottiin, mutta suurin osa matkasta piti pitää melat kyydissä kivien ym. takia. Vauhti oli kova ja kyyti heittelehti, mutta niin kivaa! Märkä kyyti kyllä, vettä roiskui koko ajan päälle ja päädyttiinhän me vesiputouksenkin alle.

Ja ne maisemat! Luonto oli niin uskomattoman kaunista että olin aivan mykistynyt! En ole koskaan nähnyt mitään vastaavaa. Meitä ympäröi vuoret ja viidakko, siellä täällä näkyi vesiputouksia. Veti aivan sanattomaksi. Harmittaa niin etten voinut kuvata maisemia, koska valokuvia ei voinut luonnollisesti siinä kyydissä räpsiä.

Kosken varrella näkyi myös silloin tällöin ihmisiä. Eräs nainen nähtiin alastomana peseytymässä veden äärellä. Eräässä kohdassa mies kahlasi heinäkuorma selässään kosken yli, toisaalla toinen mies pyydysteli jotain vedestä haavilla. Ja aivan keskellä viidakkoa, en tiedä asuvatko jossain siellä.

Koskenlasku kesti 2 – 2,5 tuntia. Tämän jälkeen meidän piti vielä kiivetä todella pitkät rappuset ylös vuoren päälle, jossa meitä odotti ruoka. Ehdottomasti päivän rankin hetki oli kiivetä ne raput, reidet oli aivan maitohapoilla sen jälkeen.

Päätepysäkki.

Maisemaa rappujen yläpäästä.

Koskenlasku oli kyllä kokemuksena niin hieno, ehdottomasti yksi parhaita asioita mitä oon ikinä tehnyt. Odotan vaan, että pääsen vielä joskus jossain upeissa maisemissa tekemään saman uudestaan. Tässä vielä joitakin kuvia taukopaikalta puolivälistä reittiä, ainoa kohta missä pystyi kameran kaivamaan esiin:

Tuolta tultiin.

Ja tuonne jatkui matka.

Jännä juttu, että myös keskeltä viidakkoa löytyi koju jossa myydään Coca Colaa. :) 

Pieni vesiputous (ei kauneimmasta päästä).

Tässäpä nämä meidän Balin seikkailut. Ihan huippu viikko oli kyllä ja mielellään oltais jääty Balille pidemmäksikin aikaa. Lauantaina palattiin kuitenkin takaisin kotiin.

PS. Pitäiskö tää poika viedä kohta parturiin? :D