Malesia osa 2: Langkawi

Edellisessä kirjoituksessani kerroin Malesian-lomamme alkupuoliskosta Kuala Lumpurissa. Nyt jatkan loppuviikostamme Langkawilla.

Keskiviikkona hyppäsimme taas lentokoneeseen ja lensimme Langkawille, joka on saari Malesian länsipuolella, aivan Thaimaan rajalla. Tarkoituksena oli ottaa loppuloma vain rentoutumisen kannalta.

Majapaikaksi olimme valinneet Aseania-hotellin. Hotellissa oli iso uima-allasalue. Palvelu oli hyvää, samoin ruoka hotellin ravintolassa. Iltaisin hotellialue oli valaistu todella kauniisti. Ainoastaan huoneemme olisi kaivannut pientä ehostusta, mutta hyvin sekin palveli meitä.

Meidän hotellihuone.

Ensimmäiseksi piti tietysti mennä testaamaan uima-allasalue. Uima-altaita oli kolme, samoin vesiliukumäkiä. Lisäksi oli aaltoallas, joka oli harmillisesti epäkunnossa ja pois käytöstä, sekä lazy river -joki.

Näihin liukumäkiin kiivettiin kalliota pitkin tuollaisen viidakon keskellä. Yhden kerran liukumäkeä alas tuli apina, harmi ettei ollut kameraa sillon käsillä! Pojat myös näki siellä omien sanojensa mukaan "ainakin puoli metriä pitkän" liskon.

Illalla söimme hotellin ravintolan buffetissa. Ruoka oli hyvää ja tunnelma ihana. Koko alue oli todella kauniisti valaistu. Taustalla live-esiintyjä lauloi kaunista musiikkia. Myöhemmin oli myös tanssiesityksiä. Samuli pelaili Rasmuksen ja Lukan kanssa illan päätteeksi vielä biljardia ja pöytäfutista.

Jälkiruokapöytä.

Tanssiesitys.

Milolle on tullut Thaimaassa asuessa tapa mennä joka paikassa makaamaan hetkeksi maahan. En yhtään tiedä miksi.

Allasbaari.

Torstaina mentiin heti aamusta uima-altaille ja vietettiinkin siellä suurin osa päivästä. Aurinko paistoi ihanan kuumasti ja vesi viilensi juuri sopivasti. Thaimaassa meidän uima-altaan vesi on ollut viime aikoina todella kylmää kun aurinko ei ole päässyt sitä lämmittämään. Oli ihanaa saada myös ottaa hetki aurinkoa, sitä en ole meinaan montaa kertaa päässyt täällä asuessani tekemään. Arkea sitä täälläkin päin maailmaa elellään eikä vaan makoilla auringossa.

Lapset oli aivan riemuissaan vesiliukumäistä. Laskivat kolmistaan niistä tuntitolkulla. Milokin oli innolla menossa mukana. Välillä ilme oli sen näköinen että vauhti pelotti, mutta aina vaan säntäsi heti uudestaan mäkeen eli ilmeisesti oli kuitenkin kivaa. Milo kävi joka laskun jälkeen sukelluksissa ennen kuin Rasmus nosti pintaan eikä ollut millänsäkään. Hyvä ettei pelkää sukeltamista. Milo oppi myös uimaan vähän pelkillä kellukkeilla. Aiemmin jos ei ole ollut uimarengasta niin on suu painunut veden alle.

Perjantai oli hyvin sateinen päivä. Käytiin silti uimassa ja vähän kuljeksittiin lähistöllä. Kun sade on lämmintä niin ei se varsinaisesti häiritse, mutta onhan se auringonpaiste aina ihanaa.

Perjantain sää.

Erikoista oli muuten se, että ei koko viikon aikana löydetty yhtään malesialaista ravintolaa. Ei Kuala Lumpurista eikä Langkawilta. Oli japanilaista, kiinalaista, thaimaalaista ja korealaista, mutta ei malesialaista. En tiedä mistä meidän olisi pitänyt etsiä.

Ainoa ruoka missä luki "Malaysian style".
Josko tää olis nyt sitä malesialaista ruokaa?

Lauantaina päätettiin lähteä retkeilemään. Pohdittiin vaihtoehtoja pitkään, mielenkiintoisia paikkoja olisi riittänyt. Olisi ollut ihana käydä vesiputouksilla tai kuumilla lähteillä. Olisi myös ollut huikeaa nousta skycab-gondolihissillä vuorelle ihailemaan kauniita maisemia. Mutta koska meillä oli vain muutama päivä aikaa ja haluttiin pääasiassa rentoutua hotellilla, päätettiin valita tälle reissulle ainoastaan yksi retkikohde. Voiton vei veneretki mangrovemetsiin. Eikä kyllä kaduttanut.

Vuokrasimme siis veneen ja kuljettajan ja lähdettiin seikkailemaan. Kuljettaja vei meidät ensin tutkimaan lepakkoluolia. Seikkailtiin luolissa taskulampun kanssa ja katto olikin mustanaan nukkuvia lepakoita. Luolat oli muutenkin mielenkiintoisia. Ulkopuolella vilisti apinoita, jotka yrittivät aukoa ihmisten reppuja. Sai pitää tavaroistaan kiinni.

Lepakoita.

Sitten huristeltiin veneellä lujaa vauhtia mangrovemetsien keskellä ja ihailtiin maisemia. Todella kaunista. Ihana oli päästä pitkästä aikaa merelle veneilemään. Oli ihanan rauhoittavaa olla luonnon keskellä. Luontoa ikävöin Pattayalla, siellä kun se ei ole läsnä samalla tavalla kuin Suomessa.

Tuolla kaukana häämöttää Thaimaa.

Ihana vehreys oli kaikkialla. Mangrovepuilla on muuten mielenkiintoiset juuret.

Vene meni myös krokotiililuolan läpi. Siellä ei nimestään huolimatta ole krokotiileja. Luola on matala ja siitä onkin mahdollista mennä veneellä vain laskuveden aikaan.

Seuraavaksi kuljettaja vei meidät vierailemaan kalafarmilla. Pääsimme näkemään paljon mielenkiintoisia kaloja ja osaa pääsimme myös koskettamaan. Siellä oli mm. shooting fish, kala joka sylkäisee vettä korkealle (mm. mun naamalle) ja pikkuruinen bubble fish joka puhalteli kuplia käden päällä. Kalafarmi oli Rasmuksen ja Lukan mielestä retkipäivän mielenkiintoisin kohde.

Rasmuksen kädellä pikkuinen bubble fish.

Tämän jälkeen ajelimme ihastelemaan taivaalla liiteleviä kotkia. Langkawihan on kotkien saari (lang = kotka) ja kotkia näkyikin paljon.

Retken lopuksi vietimme vielä tunnin verran pienellä rannalla. Ranta ei ollut parhaimmasta päästä. Syötiin eväitä ja kävin pulahtamassa uimassa. Samuli ja Luka tutkivat luolia.

Luka syöttää kaloille leipää.

Hieno päivä oli! Pojatkin tykkäsivät retkestä paljon.

Sunnuntaina olikin sitten kotiinlähdön aika. Koko päivä meni matkustaessa. Ensin aamulla pari tuntia odottelua kentällä. Sitten tunnin lento Kuala Lumpuriin ja taas pari tuntia odottelua. Seuraavaksi parin tunnin lento Bangkokiin ja ikuisuus ennen kuin päästiin kentältä ulos kaikkien tarkastusten jälkeen. Lopuksi vielä 2-3 tunnin matka taksilla Pattayalle (saavuttiin Don Muangin kentälle joka sijaitsee kauempana kuin useammin käytetty Suvarnabhumin kenttä Bangkokissa). Kotiin päästiin vasta ihan illalla. 

Rusinoita lentokoneessa.

Meillä oli muuten normi henkilöauto taksina Bangkokista Pattayalle. Isoa taksia olisi joutunut kuulemma odottamaan tunnin. Köytti matkalaukut (2kpl) peräkonttiin pystyyn ja matkusti kontti auki. Samuli oli rattaat sylissä puristuksissa etupenkillä ja minä kolmen lapsen ja kuuden käsimatkatavaran kanssa takapenkillä. Hiukan tuntui matka ahtaalta ja pitkältä. 

Pattayalla kävi vielä ilmi ettei kuski tiennyt yhtään minne on menossa, ajeli minne sattuu. Eikä tietenkään puhunut juurikaan englantia. Samuli yritti kartasta näyttää reittiä mutta thaimaalaiset kun eivät ymmärrä mitään kartoista niin siitä ei apua ollut. Kuski pysähtyi kysymään neuvoakin ja paikallinen kaveri osoitteli ihan eri suuntaan kuin missä asutaan (thaimaalaiset eivät voi sanoa jos eivät tiedä, he esittävät aina tietävänsä vaikkei olisi harmainta aavistustakaan). Lopulta Samuli sai neuvottua kuskin perille elekielellä aivan toiselta puolen Pattayaa. Juuri edellisellä thai-kielen tunnilla oltiin opeteltu taksikuskille tien neuvomista mutta eipä ehditty siinä matkajärjestelyjen keskellä niitä ulkoa opettelemaan, olisi kyllä ollut nyt apua. Mutta perille päästiin, se on pääasia. Ja vaikka lomailu on ihanaa niin kyllä oli silti ihana tulla kotiin. Kun ei joutunut palaamaan kylmään Suomeen. ;)

Loppuyhteenvetona voin todeta, että tykättiin paljon Malesiasta ja voin suositella sitä lämpimästi lomakohteeksi!