Unelmista totta

Muistan, kun ensimmäisen kerran näin kuvan Thaimaan Krabilta. Maisema mykisti kauneudellaan. Olen aina rakastanut matkustelua, mutta tuon kuvan nähdessäni minulle tuli todella voimakas, suorastaan pakottava tunne, että tuonne minun on päästävä.

Kun sitten lopulta monen vuoden odotuksen jälkeen saavuimme Krabille vuonna 2011, tunsin todella vahvasti sydämessäni, että olen tullut kotiin. Vietimme uskomattoman ihanan kuukauden Ao Nangissa. Paluu Suomeen tämän jälkeen oli todella vaikea. Seisoimme 1. päivä joulukuuta Helsinki-Vantaan lentokentällä, katsoin ulos pimeään kylmään vesisateeseen ja mietin mitä ihmettä teen täällä. Tuntui että joka solu kehossani huusi päästä takaisin Thaimaahan. Mikään muu maa ei ollut koskaan aikaisemmin tehnyt minuun tällaista vaikutusta.

Kuva ensimmäiseltä Thaimaan matkaltamme vuonna 2011.

Kävimme toisen kerran Thaimaassa vuonna 2013. Tuolloin kiertelimme maassa hiukan enemmän.

Viime syksynä, kun tuntui että tuleva pimeä ja kylmä talvi ahdisti minua taas aivan suunnattomasti, heitimme eräänä iltana puolisoni Samulin kanssa ilmoille puoliksi vitsinä ajatuksen, että mitä jos muutettaisiin Thaimaahan. Aiemmin olin aina ajatellut, että se olisi liian työlästä ja vaikeaa, mutta tällä kertaa ajatus ei jättänyt minua rauhaan. Ajankohta tuntui myös sopivalta. Minä olen vielä kotona nuorimman poikamme Milon kanssa, joka ei kuitenkaan ole enää vauva. Samuli pystyisi tekemään töitä myös etänä Suomeen ja vanhemmat poikamme Rasmus ja Luka käyvät ala-astetta. Jos lähtisimme seuraavana syksynä, Rasmus menisi viidennelle luokalle eikä vielä tarvitsisi miettiä yläastevalintoja yms. Luka menisi toiselle luokalle, eli hänkin olisi jo ehtinyt päästä hyvin koulunkäyntiin sisälle. Päätimme, että nyt tai ei koskaan. Mikä meitä täällä pidättelisi?

Miksi sitten juuri Pattaya? Tuo Thaimaan pahamaineinen seksiturismista tunnettu syntinen kaupunki. Miksi päätimme muuttaa juuri sinne lasten kanssa? Täytyy myöntää, että myös itse suhtauduin kaupunkiin aluksi ennakkoluuloisesti, tämän vuoksi emme ole siellä aiemmin käyneetkään.

Lähdimme kuitenkin selvittämään tulevaa asuinpaikkaa lähtökohtanamme lasten koulunkäynti, mikä oli tärkeysjärjestyksessä ykkösenä. Aluksi kartoitimme kansainvälisiä kouluja Etelä-Thaimaasta, Krabin ja Phuketin alueelta. Selvittelyjen jälkeen jäin siihen käsitykseen, että kansainvälisten koulujen taso vaihtelee valtavasti ja että suurimmassa osassa opetuksen taso sekä opettajien kielitaito on melko surkeaa ja kouluja pyöritetään lähinnä rahastusmielessä. Varmasti joukosta löytyy myös hyviä kouluja, mutta on vaikea lähteä arvailemaan suuresta tarjonnasta mikä se niistä on. Koulujen hinnat ovat kuitenkin niin huikeita että sillä hinnalla odottaisi jo aika huippuopetusta.

Kotikoulua emme edes harkinneet. Omat taitoni eivät riittäisi takaamaan lapsillemme laadukasta opetusta (enhän ole enää aikoihin osannut esimerkiksi auttaa Rasmusta matematiikan läksyissä) ja todennäköisesti kotiopetus olisi ollut meillä pelkkää riitelyä ja tahtojen taistelua. Kotikoulussa jäisivät myös lapsille tärkeät kaverisuhteet puuttumaan.

Vaihtoehdoksi jäi siis suomalainen koulu. Ja koska sellainen löytyi Pattayalta, oli valinta uuden kotipaikkamme suhteen helppo.

Mitä enemmän tutustuin Pattayan suomalaiseen kouluun, sitä vakuuttuneemmaksi tulin, että olimme tehneet oikean valinnan. Koulu vaikuttaa todella lämminhenkiseltä ja yhteisölliseltä pieneltä kyläkoululta ja uskon poikiemme viihtyvän siellä loistavasti. Lisäksi pojilla on pienempi kynnys aloittaa koulunkäynti vieraassa maassa kun saavat käyttää omaa äidinkieltään. Varmasti kielitaito karttuu vuoden aikana muutenkin.

Koulu noudattaa suomalaista opetussuunnitelmaa maustettuna thaimaalaisella kulttuurilla. Plussaa on toki myös se, että suomalainen koulu on puolet edullisempi koulumaksuiltaan kuin kansainväliset koulut. Siltikin myös suomalainen koulu lohkaisee suurimman osan vuosibudjetistamme, kahden pojan kouluvuosi maksaa meille yhteensä lähes 12 000 euroa. Summa tuntuu todella hurjalta Suomen ilmaisesta koululaitoksesta nauttineille. Mutta vuosi tulee varmasti olemaan pojille jokaisen sentin arvoinen.

Koulu sijaitsee Pratamnakin alueella Pattayan eteläosassa ja sinne mekin meinasimme asettua. Pratamnak on rauhallinen alue, lähellä kaikkea mutta kuitenkin sopivan syrjässä. Mitä enemmän olen myös Pattayaan nyt tutustunut, sitä positiivisemman kuvan olen siitä saanut. Pattaya on paljon muutakin kuin villiä yöelämää ja seksiturismia. Se on suuri ja monipuolinen kaupunki, joka tarjoaa jokaiselle jotakin.

Näillä pohdinnoilla lähdimme kulkemaan kohti unelmaamme ja rakentamaan pala palalta uutta elämäämme Thaimaan auringon alla.

 

Auringonlasku Krabilla 2011.