Maailman ympäri tunnissa

Ajattelin tällaisen minikirjoituksen kirjoittaa. Rasmuksella ja Lukalla on tämä viikko koulusta talvilomaa. Eilen maanantaina kävin Lukan ja Milon kanssa katsastamassa Mini Siamin. Siellä pääsee tutustumaan Thaimaan ja muun maailman tunnetuimpiin rakennuksiin pienoiskoossa.

Paikka oli ihan kiva, mutta ei mitenkään erityinen. Kyllähän sitä ajankuluksi kierteli. Noin tunnin verran meillä kesti kiertää koko paikka. Meidän lisäksi siellä ei montaa ihmistä ollut.

Lapset kyllä viihtyivät, vaikkei siellä niille mitään erityistä ollutkaan. Milo nautti kun sai juosta vapaana, useimmiten kun joutuu ulkona liikenteen vuoksi istumaan rattaissa. Luka on hiljattain innostunut valokuvauksesta yhtä paljon kuin äitinsä ja mun kamera oli taas kerran ahkerassa käytössä. Selkeästi Lukalla on lahjakkuutta, saa usein ikuistettua upeita yksityiskohtia mageista kuvakulmista. Lukan ottamia kuvia on ollut viime aikoina myös mun blogikirjoituksissa.

Tänään tiistaina oltiin aamupäivällä taas siivoojaa paossa naapurissa Jatan ja Kallen luona. Päivällä uitiin omalla altaalla samassa seurassa. Ja nautittiin auringosta, joka vihdoin paistaa altaalle osan päivästä! Mä oikein odotan milloin pääsen taas pitkästä aikaa yksin uimapatjalle kellumaan ja ottamaan aurinkoa.

Rasmus testaa Milon vesipyssyä, jossa on reppu vesisäiliönä.

Luka ja synttärilahjaksi saatu vesipyssy.

Ilta menikin pakkaillessa. Meinattiin nimittäin taas huomenna lähteä reissuun. :) Tällä kertaa suunnataan Koh Makin saarelle muutamaksi yöksi. Alun perin oli tarkoituksena viettää aikaa sekä Thaimaan kolmanneksi suurimmalla saarella Koh Changilla että rauhallisemmalla Koh Makin saarella jotka sijaitsevat lähekkäin. Päädyttiin kuitenkin valitsemaan kohteista vaan toinen ja pikkuinen Koh Makin saari vei nyt voiton. Kuvien perusteella ainakin saari näytti aivan ihanalta. En malta odottaa että ollaan perillä! Ensin on kuitenkin vielä pitkä matka edessä...

Synttärihulinaa

Milo oli maanantaina edelleen kipeä, joten kotona vielä paranneltiin. Onneksi kotonakin keksii puuhaa, vaikka kivempihan se olisi uloskin välillä päästä. Ihana Jatta tuli viemään meidän pyykit pesulaan, kun niitä alkoi jo tässä kotisairaalassa kertyä kiitettävästi. 

Lautapelihetki parvekkeella.

Milo on innostunut piirtämisestä.

Tiistaina oli mun 35v. synttärit. Aamupäivällä oltiin Milon kanssa Jatan luona sillä aikaa kun Rin kävi meillä siivoamassa. Ihan erilaiset näkymät oli sieltä parvekkeelta kuin meidän omalta.

Kotikatua yläilmoista käsin.

Ja toiseen suuntaan.

Koulun jälkeen lähdettiin porukalla syömään mun synttäreiden kunniaksi. Paikaksi valikoitui keskustan Beach Roadilla sijaitseva Tavern by the Sea, jossa ollaan vain kerran aikaisemmin käyty. Syömässä olivat mun ja poikien lisäksi Anne T, Anne H ja Jatta lapsineen. Yhteensä meitä oli 13 henkilöä.

Lasten pääty.

Ihana oli viettää synttäripäivää hyvien ystävien seurassa. Lahjojakin sain. Olin ihan liikuttunut kaikesta, koko loppupäivän oli todella iloinen olo. Oon niin onnellinen siitä, että olen saanut täältä näin hyviä ystäviä. <3

<3

<3

Keskiviikkona ei paljon isoja poikia näkynyt, kun menivät ensin koulusta kavereille ja tulivat vasta illalla pesiksen kautta kotiin. Milon kanssa otettiin iisisti, Milo kun oli edelleen yskäinen ja väsyneen oloinen sairastelun myötä.

Torstaina käytiin Anne H:n kanssa pyykkäämässä ja lounaalla ja sen jälkeen Anne tuli meille juoruilemaan. Juttua riitti ja siinä vierähtikin ihan huomaamatta useampi tunti.

Kun lapset pääsivät liikuntakerhosta, lähdin käyttämään meidän isoja poikia parturissa. Aiemmin oon käyttänyt pojat parturissa tässä Pratamnakissa, mutta en halunnut viedä nyt samaan paikkaan kun tuntuu että kyseinen parturi lähinnä vaan sukii hiuksiin kampauksia geelillä ja ottaa poikien kanssa selfieitä sen sijaan että leikkaisi tukkaa. Vein siis tällä kertaa pojat yhteen Central Festivalin partureista. Paljon tyytyväisempiä oltiin. Luka halusi lyhentää hiuksiaan kunnolla ja parturin jälkeen peiliin katsoessaan totesikin, että “Ihan kuin olisin toinen poika”. Parturin jälkeen hoidettiin vielä ruokaostokset. Aikamoinen määrä tavaraa saatiin raahattua kotiin asti.

Uusi Luka
(vanha Luka löytyy tämän kirjoituksen lopusta)

Perjantaina oli viimeinen koulupäivä ennen viikon kestävää talvilomaa. Heti koulun jälkeen meillä oli taas synttärihumua. Tällä kertaa juhlittiin Lukaa (synttärit lauantaina) ja vuorossa oli kaverisynttärijuhlat. Sain Anne T:n ja Jatan avuksi vahtimaan lapsilaumaa, Samuli kun oli vielä Suomessa. 

Koko porukka tuli ensiksi meille sisälle katsomaan kun Luka avasi lahjat. Sitten uikkarit päälle ja ulos. Vietimme nimittäin juhlat uima-altaalla, sellaiseen kun ei Suomessa ole mahdollisuutta. Olin varannut myös talomme saunan yksityiskäyttöön juhlien ajaksi Lukan toiveesta. Altaan vesi kun on näin talviaikaan kylmää, niin pääsee välillä lämmittelemään. Kyllä, täällä Thaimaassa. :D Täällä pidempään asuessa ehkä hiukan vääristyy mitä kylmä oikeasti on ja kaikki alle 30-asteinen tuntuu kylmältä.

Ei mennyt juhlat ihan niin kuin oltiin suunniteltu. Lapset ehtivät vain hetken uida, kun alkoi ukkonen kovalla jyrinällä ja paukkeella. Loppujuhlat menivätkin sitten saunassa (joka myös sammui välissä ukkosen vuoksi) ja herkkuja syöden. Onneksi lapset ovat kekseliäitä ja osaavat pitää hauskaa vastoinkäymisistä huolimatta. Esimerkiksi liukua kaatosateessa märillä laatoilla. :D

Koko juhlaväki: Venni, Tiitus, Rasmus, Luka, Oskari Kalle, Peetu, Sinna, Ninni ja Milo.

Koko juhlien ajan ukkosti ja se loppui tietysti silloin kun juhlatkin loppuivat. Miten olikin huono tuuri. Monta viikkoa porottanut aurinko todella kuumasti ja juuri nyt piti ukkostaa. Kaikilla oli kuulemma kuitenkin hauskaa, mutta Lukaa jäi harmittamaan se ettei voinutkaan uida. Lupasin siis kutsua kaverit uudestaan uimaan loman jälkeen. Varmasti olivat kuitenkin ikimuistoiset synttärit, hiukan erilaiset kuin meidän talvilapsella yleensä.

Ihan vaan pienesti satoi juhlien aikana. Tällaiselta täällä näyttää parin tunnin sateen jälkeen. Kuvan otti Anne T:n autonkuljettaja, itse en ollut paikalla todistamassa näkyä.

Lauantaina oli Lukan oikea synttäripäivä. Luka täytti 9 vuotta. Aamupäivä meni isiä odotellessa ja puolen päivän aikaan Samuli saapuikin kotiin oltuaan lähes pari viikkoa Suomessa. Se olikin Lukan mukaan paras synttärilahja. Vaikka toihan se isi myös kaikenlaista tullessaan.

Luka 9v.

Paljon tuli kivoja lahjoja. Milo auttoi avaamaan paketit.

Tuliaisia Suomesta. Muistakaa että meitä on monta henkilöä syömässä näitä. :D 

Kun tuliaiset oli jaettu ja lahjat avattu, lähdettiin viettämään synttäripäivää. Luka sai päättää päivän ohjelman. Ensin käytiin syömässä Subwayssa ja sitten suunnattiin Harboriin. Hiukan oli vaikea päättää mihin Harborin kivoista lastenpaikoista mentäisiin, mutta lopulta Luka päätyi Harbor Landiin, jossa ollaan itse asiassa käyty viimeksi Rasmuksen synttäreillä. :)

Harbor Landissa hujahti muutama tunti. Sen jälkeen käytiin lelukaupassa, kun Luka halusi ostaa synttärilahjaksi saamillaan rahoilla jotain kivaa itselleen. Lopuksi suunnattiin Pizza Plazaan syömään. Illalla katsottiin vielä kotona synttärilahjaksi saatu leffa.

Luka bongasi onnitteluita itselleen kaikkialta. :) 

Ravintolakin oli koristeltu asianmukaisesti. :D 

Sunnuntaipäivä meni rauhallisissa merkeissä. Samulikin sai vähän rauhoittua, kun on reissannut ensin viikon Balilla ja heti perään pari viikkoa Suomessa. Mä pääsin vihdoin hierontaan ja sain olla hetken yksin. Herkuteltiin Suomen tuliaisilla ja lapset kävi Samulin kanssa myös Pokemon-jahdissa.

Kotipäivää hankaloitti se, ettei hanoista tullut lähes koko päivänä vettä. Pattayalla on ollut ongelmia vedenjakelun kanssa ja vettä on kehotettu säästämään. Jos ymmärsin oikein, niin vesi on loppu ja sitä tuodaan säiliöillä jostakin taloihin. Monena päivänä vettä on tullut vain ohut noro hanasta, mutta nyt ei tullut yhtään. Myös juomavesiautomaatit katujen varsilla ovat olleet koko viikon tyhjinä, joten juomavesikin on pitänyt ostaa kaupasta.

Eipä ole tällaistakaan joutunut Suomessa kokemaan. Toivottavasti ei jatku täälläkään kauan. Ei meinaan ole helppoa kun ei voi pestä käsiä, vetää vessaa, käydä suihkussa (vielä kun ilmat on nyt todella hikiset) tai tiskata. Eikä voi mennä uimaankaan, kun ei voi sen jälkeen käydä suihkussa.

Uimisesta puheen ollen, meidän altaalle on alkanut taas paistamaan iltapäivisin aurinko (kun oli talviajan varjossa). Voi ihanuus! Päivä päivältä paistaa enemmän. Pojat on uineet ahkerasti nyt taas kun ovat saaneet Kallesta seuraa altaalle, mutta itse tajusin juuri etten ole varmaan kuukauteen käynyt omassa altaassa. Käsittämätöntä. On sairastettu, oltu Balilla ja ollut kaikenlaista puuhaa niin paljon. Ja niin kuin alussa ajattelin että aivan varmasti käyn uimassa joka päivä. Nyt täytyy kyllä tsempata.

PS. Pattayalla voi tehdä monia kyseenalaisia juttuja, mutta älä vaan pieraise taksissa. :D

Suomi vs. Irlanti 6-4, terveet vs. sairaat 2-2

Viikko sitten lauantaina palattiin illalla Balilta ja heti sunnuntaina aamulla Samuli lähti pariksi viikoksi työmatkalle Suomeen. Me poikien kanssa hoideltiin kotiinpaluuhommia. Käytiin ruokakaupassa (ostokset tosin jäi kesken kun kauppa pimeni sähkökatkon myötä), ostamassa Lukalle uikkarit kaksien matkalla hajonneiden tilalle, Mäkkärissä syömässä, pyykillä ja purettiin laukkuja.

Milo sai uuden hienon lippiksen.

Maanantaina poikien kaveri Tapio tuli koulun jälkeen meille vikaa kertaa kyläilemään, sillä hänen perheensä palaa takaisin Suomeen. Heidän piti alun perin olla täällä koko vuosi mutta suunnitelmiin tuli muutos.

Illalla käytiin katsomassa Jomtienilla rantafutista ja Suomen peliä. Pattayalla on nyt nimittäin menossa Beach Football Cup 2017. Pelejä on viikon ajan joka päivä.

Koulullakin kannustetaan Suomen joukkuetta.

Suomea vastassa oli Irlanti. Yleisössä oli paljon koulun porukkaakin. Mä en ikinä katso urheilua, joten kokemus tämäkin. Suomi voitti tämän pelin 6-4, onnittelut siitä!

Maali!

Pojat takaata eteen: Tapio, Luka, Rasmus ja Kalle.

Minä ja Milo keskityttiin peliä enemmän tähän valokuvaamiseen. :D 

Tiistaina kävin ystävänpäivän kunniaksi aamiaisella Anne H:n kanssa Old Stuffissa. Päivällisseuraksi saatiin puolestaan yläkerran naapuri Kalle äitinsä Jatan kanssa. Syötiin Rasmuksen lempiravintolassa tässä Pratamnakissa, Dom Pizzassa.

Ravintola Dom Pizza

Muuten viikko on mennyt aika paljon kotosalla. Paljon oli kivoja suunnitelmia, jotka sitten peruuntuivat. Sain jo Balilla ollessamme molemmilta Anneilta viestiä, että koululla jyllää influenssa-epidemia. Osasinkin sitten odotella sitä saapuvaksi meillekin kylään ja niinhän siinä sitten kävikin, että Rasmus sairastui torstaina ja Milo lauantaina. Jäi sitten viikonlopun sovitut ja kovasti odotetut vesipuistoreissut ym. väliin.

Nyt jännitän täällä että sairastuuko Luka ja eniten sitä, sairastunko minä. Tulee meinaan olemaan arki aika hankalaa jos mulle nousee 40 asteen kuume ja Samuli on Suomessa. Yritin varautua kaikkeen mahdollisimman hyvin ja sain perjantaina täytettyä kaapit ruoalla ja vedellä juuri ennen kuin Milo tuli kipeäksi. Että pärjätään edes muutama päivä.

Lukalla on onneksi ollut puuhaa veljien sairastaessa. Torstaina Luka oli liikuntakerhon kanssa pelaamassa tennistä. Perjantaina Luka pääsi kaverilleen Oskarille suoraan koulusta ja jäi sinne yökyläänkin. Ekaa kertaa oli kaverilla yötä. Luka kotiutui vasta lauantai-iltana ja oli kuulemma ollut tosi kivaa. Olivat käyneet katsomassa rantafutis-pelejäkin.

Tänään sunnuntaina naapurin Kalle tuli puolestaan hakemaan Lukaa uimaan jo heti aamupäivällä. Rasmuksen vointikin alkaa onneksi olla jo parempi niin pääsi sekin uinnin jälkeen Kallelle kyläilemään.

Loppuilta menikin leppoisasti. Tilattiin pizzaa ja katsottiin Putousta. Nyt vaan toivotaan että sairastelut loppuis ettei ensi viikonkin suunnitelmat peruunnu.

Auringonlasku omalta parvekkeelta katseltuna.